perjantai 18. syyskuuta 2015

Rakkaat tuhmeliinit.

Elämme voimallisia menneisyyden ihannoinnin aikoja.
Haaveillen vanhemmat muistelevat maan ainoaa ja oikeaa hallitsijaa Kekkosta ja nuoremmat sitä, kun tavara liikkui markalla eikä kellään ollut kännyköitä.
Karkkeja sai pennillä ja TV-shopista tilattiin tavaraa ihan tosissaan.
Ei ollut nuudeleita eikä ollut hipstereitä.
Synnyttiin mieheksi tai synnyttiin naiseksi, eikä mussutettu että: "meidän Iiva päättää sitten isona itse mitä sukupuolta edustaa".
Ja ne miehet ristittiin Joukoiksi ja ne naiset ristittiin Sirpoiksi.
Annettiin tolokun ihmisten nimiä, eikä mitään valmiiksi läpipaskoja Hintriikkoja, Elmuja, Homoja ja Killuja.
Oikeasti, Killu?
Olipa kerran vanha kunnon menneisyys ja kaikki silloin helvetin hyvin.

Leka-Hekahan ei juurikaan antaudu politiikalle, mutta kun puhutaan viihteestä, niin jonkin asteinen suurkuluttaja istahtaa lasi kourassa pöytään.
Ja näinhän se vain on, että kaikki mitä televisiostakaan on koskaan tullut, oli parempaa, suurempaa ja hauskempaa menneisyydessä, aina ja ikuisesti aamen.
Siksipä tänään aiheena on suomalaisen viihdeohjelmiston muistelomurjonta.

Tuttu Juttu Show.
Ai että tämän ohjelman lautapeliversiolla saa parisuhteessa hyvät mykkäkoulut aikaiseksi, ainakin viikoksi.
Ohjelmasta innostuin kakarana siihen malliin, että leikin itse olevani Joel Hallikainen.
Ei siitä sen enempää.
Mutta jumalauta Joel minä rakastan sinua.
Kuurankukkia kasvaa minun rämeisessä perseessäni ja jos jokin on varmaa, niin se etteivät ne sula koskaan. Tule ja tee se mitä osaat parhaiten: työnnä kymmenen ruusua kasvamaan minun lämpöiseen kompostiini.
Olet ihana.
Ja Timo, ikuinen kakkonen Pekko aikamiespoika.
Saat sitten Joelin jälkeen mopollasi kurvailla minun kyntömaassani ja jumiutua sinne toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi.

Pojut
Linkistä kannattaa vilkaista Tuttu Juttu Show 1995 (jos ei muusta syystä, niin musat herättävät nostalgiaa)

Napakymppi.
Kari Salmelainen sekä aina vähän koulukiusatun oloinen Kaitsu.
Melkoisia pareja saatoitte yhteen. Melkoisia matkoja voittivat parit: Nakkilaan.
Tällaista pehmeää ja turvallista ohjelmaa kaivataan näinä rauhattomina aikoina, kun ihmisille ei osata enää antaa edes kunnollisia nimiä perkele.

Viesti tämän päivän hipstereille
NÄYTÄTTE AIVAN TÄLTÄ KILPAILIJALTA
perkeleen pusakkahomot
Linkki sisältää ihastuttavan klassikon: Napakymppi vuosimallia 1998

Talonpoikaisralli (Diktaattori väittää sen olleen Talonpojanralli, mutta täällä sillä perkeleellä ei ole valtaa, joten Talonpoikaisralli so it be.)
Aivan helvetin kovaa traktorilla työntöä ja neulan kaivelua heinäsuovasta.
On nimittäin suhteellisen aitoa hommaa.
Vanha kunnon lannanlöyhy, tulisitpa takaisin.
Ilmeisesti nykyisillä TV-yhtiöillä ei ole tarpeeksi rahaa, jotta saisivat ostettua bensaa tankkiin, sen sijaan kansalle syötetään lietteen muodossa aurinkorannalla pällistelevien puhelinmyyjien juonenkäänteitä.

Jouko ja Sirpa kisailemassa.
Upeita muistoja: Talonpoikaisrallista


Gladiaattorit.
Takaisin vittu justiin se ja heti!!
Tosin jos yhtään voin arvata, niin tämän päivän sotilasjoukkio koostuisi BB-homoista, HUNKS-tanssiryhmän koreografeista sekä fitnesspäiväkirjafilosofeista.
Siellä jokaisen kauden pakolliset BB-Nikot heiluttelisivat kilvan oranssina hehkuvia kämmeniään televisiolle, aseinaan vetyperoxidiset hampaat ja liian liukkaaksi öljytty torso.
Jutta ja Ruusila lappaisivat rahkaa naamarista sisälle ja Bull Mentula etsiskelisi lapio kourassa hiekkalaatikkoa.
Niin se aika vaan menee.

Suolapaloja
Herkkua suoraan Suomen Keravalta tästä: Gladiaattorit

Ehkä se on parempi ettei enää palaa.
Mikään.
En halua nähdä Bile-Danin vetämää napakymppiä, enkä mitään Aku Hirviniemeä jakelemassa ruusuja pareille, jotka eivät kykene muistamaan milloin ovat panneet viimeksi.
Ja Aku.
Minä todella haluaisin nähdä peilistä sinun hikisen vartalosi jossain takanani lykkimässä, Joelin jakaessa sinulle ruusuja suuhun.
Se olisi varmasti hauska näky.
Voitaisiin vaikka kuvata se.
Ja laittaa nettiin.
Tarjota kunnollista viihdettä kärsivälle kansalle.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Holla.

Muistatteko vielä lapsuutenne?
Kykenettekö painamaan sivuun pimeyden ja kurkottamaan muistoissanne rakastamienne hahmojen maailmaan?
Niihin, joita kuvittelitte tyynyn paikalle ja suutelitte hengiltä.
Nuo mahtavat ja täydelliset idolit ja yli-ihmiset palvovien silmienne kohteena.
Kunnes sitten luonnollisesti viina sumensi päänne ja aikaa kului huomaamatta vuosia, ehkä jopa kymmenen-kaksikymmentä.
Olette jälleen tulleet vierailulle lapsuudenkotiinne, jossa tuttuun tyyliin alatte selata 7 Päivää-lehteä, joka on tullut kestona Matti Nykäsen ensimmäisestä avioliitosta saakka.

Näette idolinne jälleen, ne suurimmat sankarit.
Mutta mitä helvettiä onkaan tapahtunut.
Suunne aukeaa järkytyksestä ja sinne ahmaistu pullan palanen putoaa pöydälle läpsähtäen äänekkäästi.
MITÄ HELVETTIÄ ON TAPAHTUNUT

Minulla on muutama sellainen sykähdyttävä henkilö tähän listattuna.
Pikkuhousujen kastelu on vaihtunut vaippaan, valitettavasti.

No niin, aloitetaan.
Onko maailmassa ketään, joka ei olisi nauttinut siitä jouluisin esitettävästä ja kerrassaan ratkiriemukkaan hupaisasta jenkkiseikkailusta.
Maailman hulvattomimmalle pikkupojalle kävi kuitenkin sitten tosiaan hieman turhankin hupsusti miljoonaomaisuuden keskellä.
Ennen ja jälkeen kuvat ovat raadollisia.

Macaulay Culkin

Joku on ollut hieman liikaa yksin kotona.

Sitten loistavien leffojen loistava tähti.
Kuudes aisti-elokuvan hyytävän hyvä kakara.
Sekä toki monen muunkin hyvän rainan liikuttava kyynelsilmä.
Miten jokin voi ollakin niin kaunis ja herkkä, niin sielukas, lahjakas, täydellinen, niin suloisen puhdas, että minäkin hetken voin kuvitella sydämeni sykkivän.

Haley Joel Osment

Mutta mitä mitä MITÄ KÄVI SITTEN

  I see fat people.

Rakas Haley,
Miksi näytät porvoolaisen RAXin kesätyöntekijältä?

Eteenpäin.
Joskus maailma sisältää juuri oikeassa suhteessa lääkkeitä ja viinaa sekä repaleista lapsuutta.
Siis mikä ihanan villikkoperkeleinen punkkari tämä olikaan!
Jos olisin syntynyt noin sata vuotta aikaisemmin olisin varmaan repinyt pääsi irti siitä innosta, jota pikkulapsena tunsin nähdessäni sinun kuvasi äitini omistamassa levynkannessa ja kuunnellessani niitä historiaan jääviä, nyt jo totaalisen puhki hangattuja hittejänne.

Neumann
Ja siis..
Ei ollut aivan pienoinen järkytys mitä keski-ikä tuo tullessaan.

Nipsu uuden tyttäre..siis tyttöystävänsä kanssa.
True Love.

Viimeiseksi jätetään tyyppi, jota en ole seurannut lainkaan.
En tiedä hänen nimeään, enkä välitä tietääkään.
Mutta on syy miksi hän on täällä tänään lopettamassa tekstin.
Sillä vaikka joskus kaikki alkaisi epätoivoisesti, ei koskaan pidä lakata uskomasta.
Ihmeitä on kaikkialla.

Puu kaatuu!
..mutta hän vain kiltisti söi vitamiininsa.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Syyskuun kalenterityttö.                                                                                                                    

Tervehdys sinulle, tämä blogi kantaa minun nimeä
Saapunut on syys ja koittanut on pimeä.
Tuttuun tyyliin taas kalenterikissa
kuviaan lataa, vahvassa alkoholissa.
Mitäs muutakaan syyskuussa vois
kuin metsästää kaiken elävän pois
siispä suunnista sinäkin kohti kohti rämettä ja suota
löydät minut heti mättään luota
Siellä pusikossa kyykkimässä
hätäisesti lehtiin pyyhkimässä
Löydyn minä ja toki toimiani haluat udella
Tiedoksesi, teen vain kyykkyjä, en ollut kusella
Hienot naiset ei puskaan tee
kateelliset sellaista valehtelee
Pian nuotio hiipuu ja haalenee tuhka
Tämä metsien kauhu ja eläinten uhka
Heiluu tutusti kännissä korpimaan
suotta eläimet olivat hengestään huolissaan

Niin, MM-kisatkin loppui, kiitämme Kiinaa
Nyt kerätkää talvivarastot pullolleen viinaa
Koska kesä kesti viikon, toivottavasti nautitte siitä hullut
seuraavaksi ruska valtaa maan, sillä syys on tullut.