Huoh.

Lekkis ajatteli lomailla, mutta eihän sitä pysty kun ei tämä yhteiskunta pysy pystyssä ilman minua ja ilman minua ja minua.
Kirjoittaa pitää, koska aihe on enemmän kuin kiintoisa.
Lekkiksen on siis aivan pakko kertoa oma näkemyksensä (ei vihapuhetta, koska oma mielipide) aiheesta #lääppijä.
Varsinkin nyt kun tämä kuuma peruna alkaa olla jo haalea ja nahistunut, eikä enää ketään kiinnosta.

Tarina siis kertoo siitä kuinka naiset (miksei miehetkin, mutta nyt mennään klassikolla) ovat saaneet miehiltä liian läheiset huomionosoitukset.
On kopeloitu ja kähmitty. On haluttu kuvata ja filmata.
On ehdoteltu ja himoittu ja hipelöity ja kännispäissään huudeltu sopimattomuuksia ja pikkujouluissa puserolle on valunut punaviinin lisäksi myös kuola, kun työmies on nähnyt ne saman duunipaikan ladyt niin viettelevinä.
Viimeinkin siis, kun nämä ovat lopultakin tälläytyneet.
Töihinhän ne eivät yleensä jaksa meikata eikä peseytyä.

Tämä aiheuttaa Lekkikselle nyt suunnattomasti päänvaivaa.
Ei niinkään nämä huomionosoitukset, vaan niistä aiheutunut mielipaha.
Naiset, mitä ihmettä?

Lekkiksestä parasta mitä maailmassa on, on tuntemattomien suorittama kopelointi.
Ja ne peräänhuutelut ja vislaukset.
Jos joku erehtyy edellisiin, niin minä juoksen perään ja kiitän kädestäpitäen.
Entäpäs ne hamosen alle hamuavat vanhojen ukkojen innokkaat kädet, kuin pienen lapsen sormet tavoittelemassa jäätelötötteröä kesähelteellä.

Sehän on ihanaa!
Se on lahja.
Jonkinlainen elämäntarkoitus.
Se on  Jumalan tahto.
Ottakaa ne vastaan iloiten.

Naiset, kuunnelkaa minua.
Teidän elämänne tähtihetket ovat juuri ne pikkujoulut ja firman pomon läksiäiset tai työporukan yhteisen laivareissut, joille nämä kesäloman sekä joulun turvottamat, hikiset nassukat pääsevät löysyttämään niin hermojaan kuin vyötäkin.
Sekä tietysti, lepuuttamaan kättänsä perseellänne.

Mitä te valitatte? Nauttikaa!

Te ette ole pystyyn kuolleita ja kuivuneita keppejä, vielä.
Vaan todennäköisesti vereviä, mehukkaita, maistuvia olentoja joiden lihaa nämä köllykät haluaisivat hampaidensa väliin. Antautukaa hullut!
Vielä koittaa päivä jolloin  teidän feminismin ja vihersmoothieiden parkkiinuttama nahkanne ei kiinnosta enää edes lipputangon nuppia ja silloin te surette ja muistelette kaiholla niitä päiviä, kun puna vielä virtasi poskillanne ja perseessänne kaikesta siitä puristelun määrästä.

Vaan ei.
Mitä tekee nainen?

Valivalivali
jäkäjäkäjäkä
mussunmussunmussun
"Katsekin on jo liikaa"

Lekkis istuu kaikki päivät bubiloisessa odottamassa näitä lääppijöitä, näitä himokkaita vanhuksia, näitä lukutaidottomia äijälaumoja, näitä jokaisen kulttuurin väriläiskiä, mutta kukaan KUKAAN ei välitä mitään. Kukaan ei näe, eikä kuule eikä aisti kaipuutani.
He vain istuvat viereiseen pöytään ja Lekkis laskee katseensa tuoppiin, ainoaan ystäväänsä.

Haaveeksi jää ehdotukset maksullisesta lemmestä, lähtisin heti.
Kuvitelmiin jää, että joku silittäisi salaa pehmoista reittäni, sehän tuntuisi mukavalta.
Toiveissa on että joku tulisi tuoksuineen raitiovaunussa liian liki.
Yksin saan istua tuoppini kanssa ja ainoa mikä minua puristaa, on edellisiltana nautiskeltu kebab jossain suolistoni mutkassa.

Summa summarum.
Oho, Lekkis osasi latinaa.
Antakaa niiden lääppiä.
Ne ovat kuitenkin naimisissa, joten niiden elämä on muutenkin helvettiä.
Suokaa niille se ohikiitävä hetki paljastaa itsensä kokonaan teidän silmienne edessä.

Leka-Hekaa ei vain saa, vaan pitää lääppiä.
Sitten vielä keskiajan filosofin todellisuuden hahmottamista käsittelevä sitaatti:

Seksuaalisesti häiritty, siis olen.

Sekä vitsi:

Feministi ja persu tappeli
Tosikko voitti.