Alepan hörhöt.                                                                                                                                     

Tätä juttua teidän saattaa olla vaikea uskoa, mutta Leka-Heka on käynyt töissä. 

Kyllä.  

Leka murjoo muutakin kuin juttuja. 

Kassaa nimittäin.

Toosan lisäksi olen myynyt elintarvikepuotien tuotteita liian monta vuotta. 

Tänäänkin sellaiset terveet kymmenentuntia.

Siksipä, koska on vappu ja koska on työväenjuhla, aion kertoa teille niistä työpäivistäni joissa minulla on verokortti. 

Kirjoitin tämän rakkaudella ja rauhassa, sanoja maistellen, sillä nyt tulee lähelle sydäntäni.

Tämän kertaisen murjonnan kohteena olevat edustavat poikkeavaa ihmisyydenlajia.
Usein heidät nähdään säälittävinä, rasitteena, poikkeavana tai muuten vittumaisena. 

Osatotuus, tottamaar. Mutta myös muuta.

Heissä on nimittäin jotain koukuttavaa, mieleenpainuvaa ja herättelevää. 

Usein se on tuoksu.

Katku saa silmäni vuotamaan poikkeuksetta. 

Mutta on muutakin.

Heidän maailmansa saa minut kyseenalaistamaan omani.

He saavat minut muistamaan, että maailma on tismalleen sellainen kuin omassa päässä ajattelemme sen olevan.

Ja se voi olla hyvin, hyvin erikoinen.

Minä puhun ympärillämme hääräävistä hörhöistä.

Jokaisella pikkukylällä on vähintään yksi.
Oman kaupungin kansa tuntee nämä yksittäistapaukset paremmin kuin Seiskassa vilisevät kohurakkaat, salarakkaat, rakasrakkaat ja muut julkisuuteen tahtovat piilottelijarakkaat.

Nämä eivät olekaan mitään tusinatavaraa vaan todellisia persoonia. 
He ovat saaneet nimiinsä etuliitteitä, joista klassisimmat noudattelevat linjaa:
Karva-, Nenä-, Kissa-, Käsi- Hammastahna- Homo-, ja niin edelleen viitaten heidän poikkeaviin kykyihinsä.

Luokseni he saapuvat tuulitakeissa, nahkapusakoissa, puhki kuluneissa puutarhahanskoissa,asuissa jotka ovat ehtineet kiertää kirpputorin elämänkaaren kahdeksaan kertaan.

Tavaramerkkinä rastoille paakkuuntunt tukka, erittäin pitkän aikaa pesemättä.

He keskeyttävät työsi aloittaen kehulla, 

"Onpas hienot hartiat, kuin kuningattarella"

ja vaikeuksitta vaihtavat veisaamaan Siionin virsiä.

Heidän kykynsä hävitä miljooniin maailmoihin tai sivupersooniin on ihailtava.

Koskaan et tiedä kenet tapaat. 

Heidän rahapusseissaan majailee Tommi Mäkinen, miksi? 

Emme koskaan saa tietää.

He lastaavat hihnan pullolleen tavaraa, lihapullia, limua, lastenlehtiä, pottumuusia, jälleen lihapullia, kissanruokaa, olutta, juustonaksuja ja monenlaisia makeisia, margariinia, pari banaania, sylittäin suklaita ja tietysti, lihapullia. 

Onko heillä rahaa tähän kaikkeen? 

Ei tietenkään. 

Jätetään sitten ne banaanit pois. 

Ja taas mennään. 

Kaikki maksuttomiin hedelmäpusseihin, jokainen omaansa ja kahteen kertaan. 

Tuplapussitus lihapullille, kissanruokapaketeille, margariinille ja niille muille kiistatta herkullisille eineksille ja alkoholituotteille.

Heidän jälkeensä kaupan lattiaa saattaa koristaa kasa sontaa.

Heidät saattaa löytää hyllyjen välistä siemailemasta siideriä tai nuuhkimassa taskujaan. 

Ota niistä nyt selvää.

Heidän pullokuittinsa ovat pyörineet taskuissa vuosia, vaikka tölkit olisi vartti sitten palautettu.

Heidän asiansa saavat minut hetkeksi hämilleen.

Kerran minulle esiteltiin kirjan prinsessa.

Kerran maattiin liukuhihnalla pitkällään, kun riitauduttiin jonossa, siitä kissanruoasta tietysti. 

Kerran maksutoimitus kesti kaksitoista minuuttia, jokainen kolikko sijaitsi omassa pussissaan.

Sitten oli kolme putkikassia mukana, yksi kerrallaan niitä siirrellen edettiin. 

Lähikaupassa käynti voi todella kestää tunteja. Helposti. 

Kun puhutte kieliä sekaisin, millä kielellä vastaisin?

Hän: "Can you see, I get rash because of my Karvalakki." 

Leka: "Oh really, I can`t see."

Hän: "YOU CAN`T!? Do you have some rasvaa minulle."

Ja sitten ne kaksi, jotka tulivat joka aamu kahdestaan, aina kymmenen yli kahdeksan, aina samoissa vaatteissa, aina samoine ostoksineen. 

Mitä teille kuuluu tänään?

Sellaisia te olette, ihania sekopäitä. 

Kaupoissa pyörivät hullut.

En tietenkään koskaan kykene ymmärtämään, mutta rakastamaan? Ehdottomasti.

Jokaista teistä.

Teidät minä näiltä perkeleellisen pitkiltä vuosilta haluan muistaa.

Te olette tarjoilleet kaiken materiaalini kahvitaukokeskusteluihin. 
Nyt täytätte yhden sivun täällä.

Ansiostanne me muut vaikutamme niin tavallisilta.

Ihmisyys on ihastuttavaa erikoisuutta täynnä, 

mitä lämpimin kiitos siitä jokaiselle teistä, joista tuskin yksikään tulee koskaan lukemaan tätä.

Varma merkki hörhöistä.

Pari aihetta sivuavaa kuvaa:

Koska:

Erittäin sisäisesti kosteaa vappua kaikille!
Ulkoisesti ei kannata kosteutua. 
Hukkuu vielä perkele.

Jone Nikula.                                                                                                                                          

Hei kaikki lukijat. 

Leka-Heka piti hieman lomaa noiden vaalien jälkeen.

Tiedättekö muuten mikä on "vähän niin kuin ilmainen päivähoito?"

-Huostaanotto. 

Tällainen vihje tuli Miettis Ellulle mieleen, kun kerran pelattiin sananselityspeliä kotihipoissa. 

Ellulla on muutakin kuin hikinen ja kaunis pää. Älykkyyttä nimittäin.

Metsästin taannoin henkilöä, joka oli onnistunut bongaamaan Leka-Hekan vilkkuvaloissa.
Ja todentotta etsintä tuotti tulosta ja henkilöksi ilmoittautui Kilju T.Onkka.
Erittäin ilahduttava asia!
Nöyrät kiitokset kaikille tehtävän edistämisessä avustaneille.
(Jos sinulla ei ole mitään käryä mistä puhun, voit verestää tai lisätä tietouttasi tästä kauniista tarinasta, oikeasta ihmisjahdista).

Itse sankari siis odottelee vieläkin pakettiaan, mutta älä huoli, kärsivällisyys palkitaan aina.

Olin jo työntämässä alushousuja pussiin, kun ne alkoivat elämöidä kädessäni aivan perkeleesti ja kysyivät minulta kostuneilla silmillään:

"Äiti, miksi hylkäät meidät. Olemme olleet niin monta vuotta yhdessä." 

Ja pakko se on myöntää. 

On tämä vain kova paikka itsellenikin. 

Kaiken kokemamme jälkeen, ottaa ne nyt vain jalastani ja lähettää maailmalle. 

Ainokaiseni, pienoiseni. 

Olisivat nyt lentämässä pesästä.

Kyllä, eikä minulla ole toisia. 

Minun pitäisi hankkia uudet. En vain millään haluaisi. 

Nuo ovat niin mukavat, niin kulahtaneet. 

Niin hirvittävän märät, ettei edes helvetin ikuiset liekit saa korvennettua niitä tuhkaksi.

Niin monet miehet ovat ne nähtyään muuttuneet kivipatsaiksi, jähmettyneet niille sijoilleen.

Kyllä. 

Syfiliksen lisäksi niissä on jotain maagista voimaa. 

Tätä taikuutta kutsuttiin ennen nimellä anasyrma.

Paljasta alapääsi ja kohdista sen energia suojaamaan peltosi, talosi, lapsesi, karjasi, viinasi, kaikki. 

Se karkoittaa demonin.

Itselläni meni vain jokin jotenkin pahasti vinoon ja kaikki petikumppanini muuttuvat näkymöttämäksi.

En enää aamulla löydä heitä mistään.

Ai että, loma teki näköjään tehtävänsä. 

Teksti kirjoittaa itse itsensä.  

Eli tiedoksi sinulle T.Onkka, alushousuni lähtevät matkaan, heti kun tämä tuskainen eroprosessi on saatu suoritettua.

Sitten seis joutaville lätinöille!

On minulla myös yksi murjottavakin varattu täksi kerraksi. Aijai. 

Herkku on hän. 

Erittäin suuhun pantavaa matskua.

Siispä asiaan.

Olipa taas kerran suomen kaunein kunta ja siellä suomen kaunein koti. 

Suomen kauneimman kodin sisällä järjestettiin jälleen kerran kotibailuja. 

Tämän kauneimman kodin asukkaat olivat rakentaneet, maalanneet, tapetoineet, hinkanneet ja naulanneet kaiken uudeksi ja kauniiksi, jotta he itse viihtyisivät asumuksessaan ja vierailla olisi mukava tulla.

Vieraat nautiskelivat juhlan antimista ja tunnelmasta ja eräs kutsutuista piti silmiään auki kaikelle näkemälleen.

Tästä vimpanpäälle viimeistellystä 200 neliöisestä lukaalista hänen kommenttinsa oli: 

"ulkoseinästä näyttäisi muuten puuttuvan yksi laatta." 

Kyllä oli tarkka tämä nokkela miespuolinen olento, jonka seura oli muutenkin yhtä miellyttävää kuin naulojen asettelu kynsien alle.

Niinhän sieltä puuttui. 

"Kiitos huomautuksesta vitun kyrpä"  juhlien suuritukkaisin nainen hymyili, emäntä itse.

Juhlat olivat tyypilliseen tapaansa ihastuttavan kosteat ja viihtyisät. 

Laadukasta ohjelmaa oli runsaasti, sukkahousuihin työnnettiin appelsiineja ja tietovisailun tiimellyksessä keskisormet viuhuivat ilmassa. 

Lopulta karaoken huumaavanjumputtava rytmi alkoi kutsua yläkerrasta, ja sinne oli mentävä joutuin.  

Laulun lomassa viina ja viini, skumppa ja siideri sekä booli ja lukuisat liköörit alkoivat suorittaa tehtäväänsä ja humalaisensokerin tahraama ajattelu alkoi liikkua kankeammin. 
Mielen ja katseen sumentuessa hiljalleen yhtäkkiä karaokehuoneen ovesta astelee sisään hän.
Jone Nikula. 

Kyllä. 

Kuningaskotka liihotti nokkansa kanssa paikalle.

Mikrofoni kourassaan hän kiekauttaa jonkun ikivihreän hevi-iskelmän ja yleisö katselee häntä tyytyväisenä. 

Laulunsa lopuksi Jone jakaa kädessään roikkuvasta S-marketin pussista karhun tölkkejä jokaiselle kuulijalle. 

Myös minä sain yhden. 

Punastun. 

Ihana Jone, niin antelias. 

Avaan antamasi lahjan ja alan niellä. 

Hörpin olutta helposti, yhtä ahnaasti ja kyltymättömästi kuin sperm...mitä tahansa muutakin alkoholijuomaa.

Ja siinä keskittyessäni itseni pöhöttämiseen ehdit hävitä näköpiiristäni, minne olet mennyt? 

Etsin kaikkialta, kunnes joku kertoo sinun olevan lähdössä. 

Juoksen perääsi ja löydän sinut ulkoa. 

Ilmoitan sinulle, otetaan selfie jooko ja sinä suostut. 

Kuvistamme tulee hupailevia, olemme villikissoja ja tiikereitä, kyllä me hupsuttelemme täysillä! Tosissamme.

Huh, kuinka sottaisia muistoja tallentuikaan kameralleni. 

Sitten hupailu päättyy ja nouset autoosi. 

Se on punainen Toyota Corolla, neljä vaihdetta. Tismalleen samanlainen kuin isälläni. 

Veivaat ikkunaa alemmas ja sanot minulle karhealla äänelläsi: 

Mentäisiinkö ulos perjantaina tai maanantaina? 

Hiljaa näytän sinulle sormessani kieppuvaa koristettani, olen naimisissa. 

Katsot minua yhtä hitaasti kuin Kauniissa ja Rohkeissa ja kuiskaat ettet ole koskaan uskonut instituutioihin. 

Sitten kaahaat pois hiustesi hulmutessa tuulessa ja jätät minut tuskaisesti sille pimeälle pihamaalle, sen kauneimman kodin eteen, jonka ikkunoita olen baari-illan jälkeen haravan varrella hakannut, ystävieni sammuttua sämpylä kourassa sänkyynsä.

Aamun saapuessa tiedän että se oli unta. 

Yksi selvä asia paljasti tapahtumat epätodelliseksi.

En koskaan juo olutta. 

En juo sitä ahnaasti, hädin tuskin saan suullisen nieltyä. 
Oksentelen sitä vain jonnekin urheilukenttien laidoille.

Ja siksi, että todellisuudessa en olisi koskaan päästänyt sinua ajamaan pois. 

Tiedoksesi vain Herra Kapteeni, olisin repinyt vaatteet päältäsi, kypärä täristen nostanut kättä lippaan ja sitten laskenut sepaluksellesi. 

Oltaisiin kiehnätty sen kauniin kodin ulkoseinää vasten sen verta kovasti, 

että nyt niitä laattoja olisi irti useampi. 

Jone, meidän välillämme ei koskaan olisi ollut konditionaaleja.  

Minua ei kiinnosta mitä se tanssiva akkasi siitä olisi tykännyt. 
Minua kiinnostaa vain se miksi laitoit hammasraudat suuhusi, 
vittu minä rakastin sinun kieroja legojasi niin perkeleesti. 

Olet mieleiseni Fabio.
Sopisit täydellisesti Harlekiinin kanteen.

Ja Moisio ja Heikelä. 
Toivottavasti kerrotte tästä Jonelle. 
Miettis Ellu on kiinnostunut sinusta Harri. Se nosti jo Tinderinsä yläikää 70 asti. 
Vieläkään et ole tullut vastaan. (ps. Ja minä olen vieläkin vähän kiukkuinen kun et tullutkaan silloin, vaikka lupasit).
Heikelä.
Riideltyämme verissä päin päätimme, että sinut me jaamme. 
Revimme tasaisesti kahteen osaan ja sitten me herkuttelemme.

Miten vitun vanha sä nyt sitten oikein olet?

"Kauneimmat kukat on tehty revittäväksi."
-Pikkuveljeni

Ja se Linnanahde, sitä ei tahdo kukaan. Liian natsi minulle ja liian hölömö Miettis Ellulle.

Haglund&Räsänen&Soini                                                                                                                

Noniin!
Homma olisi viimeisiä kampaviinerinpureksijoita vaille valmis!
Kuinka hienoa, loppuu tämäkin joutava show.

Jäljellähän meillä on kolmen puolueen kruunut, tarkemmin:
Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset ja Suomen Ruotsalainen Kansanpuolue.

Näiden puolueiden puheenjohtajat, omien joukkioidensa terävät ydinkärjet,
ovat jokainen laukaisua vaille valmiita sotkemaan kaiken ja kaikkialla.
Paitsi tietysti tuo mitätön RKP joka on todellinen valinta, vain hattu tanassa jouksenteleville näppäilijöille ja joutavanpäiväisille pätijöille.
Yllättävän kovaa meteliä on onnistunut pitämään joukkion ainoa nainen
itse suuri ja arvoisa hiivalerppu, jonka pullataikina on valunut jo vuosia yliäyräiden ja alkanut pahasti käydä.
Sekä tietysti Timo, joka onnistui nousemaan lilliputista isoksi ja löysäksi suomi-ilmiöksi,
joka takaa ettei keltaisellalehdistöllä koskaan tule puuttumaan tasokkaita otsikoita
kaikista Lieksan Teboililla Vichy kourassa pyörivistä puunhakkaajista, joiden mielipiteet ovat tilulilulii-uliluliluu.

Niin.
Tänään kirjoittaminen on helppoa, jopa liiankin.
Annan tasoitusta ja kirjoitan tämän poikkeuksellisesti selvinpäin, jotta ala-arvoiset hiivavittuilut jäisivät vähäisiksi.
Katsotaan miten käy.

Aloitetaan  joukkion kakarasta, hän on Carl Haglund (RKP)

Voi sentään.
Tutti suuhun ja ropelihattu päähän.
Siviilipalvelusmies heinänuhan tai nokkosrokon vuoksi.
Suomenruotsalaiskloppi jolla kosketuspinta kantasuomalaiseen junttipulleroon  merkitsee hipaisua Kauppatorin myyjään sipsutellessaan kohti Cafe Engeliä.
Nenä pystyssä hypellessä ei vain huomaa koiranpaskaa kengässään, joten ylhäisenmätä lemu seuraa aina.
Onneksi olkoon Carl, olet maamme ensimmäinen alaikäinen ministeri.
Sinun pyöreät paksusankaiset rillikakesi kertovat minulle, ettet selvästi laske kielellesi halpoja colajuomia. Mutta Muumilimpsukkaa kuitenkin lauantaisin.
Onhan karkkipäiväkin sekä sauna.
Vaikka näen heti, ettet koskaan nouse löylyihin saakka.
Kyllä.
Sinä olet miesten alintamuotoa:
Alalauteilla istuja.
Leka-Hekan miehenmitta lasketaan löylyjen sietokyvystä.

Harrastukset: Huispaus ja Vinkuminen.
Vahvuus: Edellämainitulla vinkumisellaan jäljittelee loistavasti hyttyslajeja.
Heikkous: Ei kuole läpsäyttämällä.
Paljastus: Shoppailee Lidlissä.

Täällä Kauppatorilla minä Carl välttelen köyhien katseita ja kosketusta.

Sitten.
Eräskin erikoisuus.
Hän on ainoa laatuaan.
Kerrassaan mieleenpainuva perkele.

Päivi Räsänen (KD)
Sinun kanssasihan tämä juttu on helppo.
Alat olla jo niin vanha, että pian pääset sen Jeesuksesi luo.
Ennen sitä, meillä olisi kuitenkin mahdollista kääntää Suomen talousongelmat.
Lapioidaan hiekka pois toosastasi ja tehdään Turun saaristoon Suomen ensimmäinen paratiisiranta.
Siellä voisimme ratsastella Stubbin hampailla auringon laskuun.
Haglund juoksentelisi rannalla pikkulapionsa kanssa leipoen hiekkakakkuja jäätelön valuessa puserolle.
Soinia tyrkittäisiin takaisin mereen ja Paavon vartalo pitäisi rasvata kun raukka on taas sammunut aurinkoon.

Vaihtoehtoisesti lapioidaan toosasi sora kaduille, kukaan ei enää liukastelisi jäisellä tiellä.

Harratukset: Raamatulla mätkiminen, oli kohteena sitten linnut tai kalat tai mikään mitä hänen jumalansa ei suuressa armossaan, Päivin mukaan luonut, kuten vähemmistöseksuaalit ja avioliittolait sekä evoluutioteoria.
Vinkkinä sanoisin:
Juo lasi alkoholia, mielellään kaksi.
Pulloa.
Aivan perkeleelliset tumut.
Ja sitten, nosta synkkyyttä sykkivää helmaasi
ja anna sen ukkosi yhtyä sinuun, usko minua, se ei ole syntiä.
Se on mukavaa.
Mitä lujempaa sen parempi.
Salli rynkyttää oikein huolella.
Loppuu ne takakireydet ja kieltolait.

Vahvuudet: Kävellessään hiekoittaa samalla kadut.
Heikkoudet: Kun ottaa huomioon että hiekan lisäksi nahkalompsassa sijaisee myös sitruunaa ja suolaa, on juonut elämässään aivan liian vähän Tequilaa.
Tule Räsäskä kylään, minä tarjoon viinat, sinä ne muut härpäkkeet.

Paljastukset: On kaiken muun ohella kieltänyt kolmesti itsensäkin.

Tämä ei ole oikean Päivin kuva.
Oikea Päivi ei hymyile.

Ihanaa, viimeinen:

Timo Soini. (PS)
Mies joka kasvattipuolueensa yhtä suureksi kuin vatsansakin.
Sitä on melkein ihailtava.
Siis sitä puoleen kokoa, ei vatsaa.
Onneksi mielenhäiriö ei kestä pitkään.
Kiitos kaikki kansanedustajat joilla on oikeus kysyä. Ja puhua.
Oinonen. Teuvo.

Timo, kunhan et nyt vain menisi syömään kannatustanne,
vaikka se onkin niin kivasti siellä jääkaapissa makkaraan käärittynä odottamassa.
Hmm.
En keksi mitään muita kuin läskivitsejä.
Ja kaikki nekin käytettyjä.
Olet erikoisen näköinen.
Ja aina pysyt erikoisen näköisenä.

Harrastukset: Roolipelit, lempihahmo: möykky
Vahvuudet: Miesvoimat riittäisivät yksin ajamaan kaikki maahanmuuttajat pois Suomesta.
Heikkoudet: Ei jaksa nousta tuoliltaan tekemään sitä. Palava soihtukin on hukassa.
Paljastus: Haki paaviksi edellisen luovuttua vallasta. Se kannatus tosin katosi savuna ilmaan.

Kahden kilon Jytkyä odottelessa.

Ah.
Nyt vaalirauha.
Ja minä valehtelin.
Ryyppäsin koko kirjoitussession ajan.
Eihän näitä vatipäisiä velikultia kestä selvinpäin.

Leka-Heka suuntaa alushousunsa Tsekkeihin, ihanat Leijonat ihanat, ovat taas täällä.

Sipilä&Niinistö&Rinne                                                                                                                            

Jahas.
Vaalit on kohta vietetty ja monta henkilöä on vielä murjomatta!
Vauhdilla asiaan.

Tänään sarjassamme esiintyy "keitä te oikein olette-puheenjohtajat".

Heitä ei ole lööpatty juoksentelemassa pitkin metsiä saati väsähtäneenä juhlahumussa.
He eivät herätä kansanvihaa, sillä nämä eivät ilmeisesti ole mätkimässä ketään Raamatulla naamariin, edes vappuna. Eivätkä he ole aina vain kieltämässä kaikkea.
Heillä ilmeisesti on myös kykyä rakastaa pakolaista ja luontoa.
Kai nekin ovat arvoja sinänsä.

Toisin sanoen, aika arkisenharmaata porukkaa, joista jutun vääntäminen on yhtä helppoa kuin mattojen pesu.
Onnistunee, mutta työlästä ja jotenkin vittumaista. Hyvän kauniin kesäpäivän hukkaamista.
Mutta ei valiteta, vaan otetaan härkää sarvista.

Ensimmäisenä Herra A) Juha Sipilä (Kesk.)

Juhu.
Juhis.
Haju.
Juhille on niin monta nimeä.
Juhat ajeluttelee yläasteelaisia tyttöjä yömyöhään amiskassa tuunatulla sinisellä Corollalla ja bassot jytkää Back in the Loopin tahtiin.
Juhat tuoksuu värillisiltä kuusilta ja Smartin sätkämassilta.
Juhat tuijottelee vaivaantuneena eteisessä lenkkareitaan kun pitäisi kätellä.
Juhat on kuitenkin perushyviä tyyppejä.
Kerran rakastettuja ja sosiaalisesti rajoittuneita kunnes koffi aukeaa.
Vaikka eihän se aukea kun pimppiksen kiertäminen on kivempaa.

Sipilä, sinulla on ollut sen verran rankkaa henkilökohtaisen elämänpuolella etten kehtaa kiusata.
En edes jaksa vitsailla uskonnollisuudestasi, säästetään se Päiville.
Ps. Juha, meistä ei koskaan olisi voinut tulla mitään enempää.
Minusta Angels Crying on vaan aina ollut paljon kovempi biisi.
Pps. Äidin mielestä Juhat ovat yleensä tasaisen tylsiä, värittömiä ja mauttomia, mutta valitettavasti ei hajuttomia.
Ja äidithän ovat aina oikeassa.

"Lähettekö tytöt kyytiin?"
Ja sitten sitä mentiin.

Toisena herra B) Niinistö, Ville Niinistö. (Vihr.)
Okei Viltsu.
Tehdään se mikä muillekin tähän saakka, laitetaas nimi Googleen.
Tarjoaa Haapasaloa.
Tarjoaa Valoa.
Olisi Nieminen.
Tarkoititko Leinoa.
Jopa Galle on listoilla.

Mitä minä sanoin. Ei tätä kuivakakkua löydy edes netistä.
Näyttelijät, muusikot ja jääkiekkoilijat kaasuttelee ohitse erittäin ympäristönvastaisilla autoillaan.
Annan silmieni levähtää hetkisen Valossa, ihan lyhyesti vain, ja siirryn nettisivuillesi.
Ja on tylsää, on poliittisen harmaata, on turvallista välittämistä kaikista, on hymyilevää siistiä ulkoasua ja on varmuutta ja jämäkkyyttä huokuvia lauselmia. Plääh.
Tylsä tyyppi, ehkä fiksu.
Äänestäkää jos kuvittelette ympäristön olevan vielä pelastettavissa.

Ainiin.
Vahvuudet: Vihreä
Heikkoudet: Vihreä
Paljastus: Vallattoman Villen Viherpeukalo käy Arhimäen pepussa kun hetki on kaunis ja aurinko on laskenut. Kierrättää paristot vetämällä ne pöntöstä alas.

Moi Ville tässä.
Katson tässä kuvassa tälleen turvallisen järkevästi eteenpäin.

Herra C) Antti Rinne (SDP)

En ole koskaan nähnytkään. Muistuttaa etäisesti Jabba the Huttia ja Olli Lindholmin risteytystä.
Hirvitys.
Missä se yksi vittumainen määkijänainen on vakuuksineen?
Missä Paavo Lipponen?
Minä haluan Paavo Lipposen.
Se ihana vajaaälyinen mörkö.
Niin kuin Uuno Turhapuro. Hölömö, mutta jotenkin turvallinen ja tuttu.

Google tarjoaa Holmaa ja Tuiskua.
Hah.
Huvittavaa.
Sekä Heikkilää. Hän on mies paikallaan.
Myös Reini vilahtaa luettelossa.
Hemmetti mitä itsekuria tämä poliitikkojen moukarointi vaatii.

Vahvuudet: Ei ilmeisesti kuitenkaan ole sukua Ollille.
Heikkoudet: Eikä Huttille. Harmi. Se olisi ollut kiinnostavaa.
Paljastus: Ei ole koskaan käynyt plastiikkagirurilla. Uskokaa tai älkää.

Vai näyttääkö se sittenkin joltain Muppeteista?

Sitten lopuksi kuva Leka-Hekan kirjoitustunnelmista:

Stubb & Arhinmäki.                                                                                                                                  

Kylläpäs sai tätäkin odottaa.
Ennakkoäänestyskin juossut jo monta päivää.
Minulla on ollut vähän liikaa kiireitä etsiskellessäni kaduilta hieman pitkäksi jääneitä tupakantumppeja taskuihini.
Ihana kevät.

Mutta nyt viimeinkin!
Ensimmäisenä Lekan murjomaksi joutuvat:
Kokoomuksen Alexander Stubb ja Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki.

Aloitetaan tästä yhdestäkin hikipinkosta eli tämän hetkisestä johtotähdestämme: 

Alexander Stubb (KOK)

Hänen ympärillään hääräävä porukka pitää visusti huolen, 
ettei tämä suoritusyhteiskunnan ruumiillistuma pyöri skandaalilööpeissä. 

Hohhoi. 

Saanen esitellä: 

Suomen suurin Hevosennaama, Mr Twitter, hammaskeijun märkä päiväuni ja muuten vain rasittavan rahapuolueen ykkösukko, Palefacenkin nimeämä: Rolexander Stubb. 

Tylsää, tylsää, tylsää. 

Ei mitään elämää. 

Kuolen pystyyn tästä positiivisesta nosteesta ja ikuisen istuvasta pikkutakista. 

Minna Canthia mukaillen, mitä tahansa muuta kuin vain vitun sporttista hammasriviä. 

Huolestun huomatessani, että ensimmäisenä Twitter tarjoaa häntä seurattavaksi. 

Huolestun enemmän kun etsiskelen Googlesta kansanedustajaehdokkaiden nimiä ja ensimmäinen (myös ainoa) automaattisesti tarjottu puolue on Kokoomus. 

Facebook työntää seinälleni "ehdotettua mainosta", jossa pällöttää kukas muu, kuin joku Kokoomuksen ehdokkaan naama.

Hesari ilmoittaa, että Stubb pärjäsi parhaiten vaalitenteissä. 

Kuka vastaa tästä kaikesta? 

KYSEENALAISTAAKO KUKAAN MUU TÄTÄ UUTISOINTIA??!!

MISSÄ MUUT ISOT, MISSÄ LILLIPUTTI PIRAATIT, MUUTOS, KOMMUNISTIT JA MUUT NISTIT MISSÄ???!!!!

Huoh, nyrkeillä ei saa muuta kuin tietokoneen näppäimet rikki, 

joten vedetääs henkeä ja jatketaan sanoin. 

Muutamia päteviä näppätietoja Allusta:

Harrastukset: 

Keimailu. Käy untenmaille laskemalla hampaita.

Vahvuudet: 

Suuhun mahtuu todennäköisesti kahdesta kolmeen pussia vaahtokarkkeja kerralla.

Heikkoudet: 

Ei halua jakaa vaahtiksiaan, vaan syödä ne yksin. 

Saa siksi Carlin vähän väliä itkemään. Carl on se RKP:n vinkuja.

Paljastus: 

Hampaiden lisäksi myös tämän ihmemiehen persereikä on valkaistu. 

Hammastahnalla tietysti. Tuote lanseerataan kauppoihin pian vaalitappion jälkeen.

Arvoisa lukija, yhtään väheksymättä kenenkään kykyä itsenäiseen ajatteluun:

Tämä mies kannattaa TTIP-sopimusta ja se on erittäin huono asia. 

Ja Natoa. 

Stybbi kyyles, antaa sen Venäjän kukkoilla. 

Tämä on klassista hiekkalaatikkopsykologiaa: 

Sillä ei ole kaverina kuin Kiina ja Pohjois-Korea, siksi se kitisee. 

Toinen on orjuuttaja ja toinen vitun köyhä ja ruma. Tosi huonoja kamsuja. 
Vähemmästäkin tulee mielipahaa.

Natosta vielä, sanotaanko nyt vaikka näin: 

Henkisellä tasolla emme koskaan tavoita rauhaa valmistautumalla sotaan. 

Maallisella tasolla minulle on oikeasti ihan se ja vitun sama. 

Eli lähinnä kiinnostaa se, ettei Alkossa ole hyllyrivit tyhjänä.

Ja ei tarvitse olla kovinkaan kummoinen stoalainen ydinfyysikko että ymmärtää henkisten arvojen olevan maallisia suurempia.

Vaikka Sokrates kyllä vastaisi nyt, että viisas tietää ettei tiedä mitään. 

Fak.
Niinpä niin.  

Aina niin kaikkitietävä paska Sokrates on kommentoimassa kaikkea. 

"....minä olen suuri filosofi tiedän plää plää plää mää mää...."

Miten tästä tekstistä tuli tällainen? Nyt äkkiä takaisin raiteille!

Siinä hän siis on, musta aukko ammollaan:

Kyllä. Kolmisen pussia menöö että heilahtaa.

"Minä olen niin fiksu kun olen tämmöinen 
muinainen marmoripatsas"

Sitten!

Siinä hän seisoo, koko elintasopöhöttyneessä olemuksessaan: 

Paavo Arhinmäki (VAS)

Entinen poliisinvastustaja ja nykyinen pöytään sammuja.
Intohimoinen jalkapallohuligaani, joka päätti kasvattaa pallon myös mahastaan. 

Vasemmiston puheenjohtaja, kokokansan kiekkojuhlalle antautunut Paavo. 

Kokoomus puskee kaikkialla, mutta kirjoittaessani sinun nimesi Googleen 

ensimmäiseksi tarjottiin pesusientä.

Noh, sieni kuin sieni.

Sinusta on tehty todella hyvä biisi. 

Kiitos siitä sille Jaajon hikisessä sädekehässä kärvistelevälle namupalalle. 

Paavo, et ole yhtään niin ärsyttävä taikinanaama kuin edellämainittu ällötys.
Ei siis Jaajo, vaan Stybi.

Harrastukset: 

Mielenosoittaminen, tosin enää vain baarityöntekijöille. 

Usko jo Paavo, ei ne myy enää.  

Vahvuudet: 

Edullinen juotettava.

Heikkoudet: 

Sammuu nopeaan.

Paljastus: 

Pesusieni elokuvat pohjautuvat ex-ministerin elämäkertaan.  

Tekstin meinatessa jäädä töpöksi satuin löytämään sinusta jotain kummaa:

Mikä tämä kuva on olevinaan?!
Sinä todella olit kännissä.

No entäs tämä sitten!?
Tulee ihan mieleen...

...Kyllä! Jotain samaa. Erotuksena vain toinen näyttelee nuijaa.
Mutta kumpi?

Lopuksi olisin halunnut laittaa tähän klipin edellämainitsemaani kappaleeseen, mutta SuomiPop ei ollut yhteistyöhalukas.
Meinasin myös laittaa Youtubesta mielenosoitusvideon jossa Pavella ja poliisilla on lyhyt välikohtaus, mutta katsottuani sen ja todettuani niin poliisin kuin anarkistimielenosoittajien käytöksen silkaksi naurettavuudeksi jätän laittamatta.

Tässäpä siis lopuksi hampsteri villapuserossaan, koska nämä pörriäiset on helvetin söpöjä.

ETSINTÄKUULUTUS                                                                                                                        

Nyt rakkaat lukijat, on tapahtunut jotain mykistävää.
Niin mykistävää, että tätä ei voi jättää huomiotta.
Ei missään nimessä.
Todistettavasti minulla on YKSI itselleni tuntematon, puhuttaisiinko nyt jopa fanista.
Kyllä, te luitte oikein!
Onko hän lukemaan pakotettu ystäväni?
Ei.
Onko hän häpeään alistettu sukulainen?
Ei.

Hän on minulle entuudestaan tuntematon.
Uskomatonta.
Ja Leka-Heka on bongattu.
Livenä. Elävänä. Viinan pökerryttämänä. Omana likaisena itsenäni.

Tätä täytyy nyt hieman pohjustaa.
Oli pääsiäinen ja Herran juhla-aika.
Olin lomailemassa erään rakkaan ystäväni luona, hänen kauniissa kotipitäjässään.
Nautiskelimme armojuhlasta sivistyneesti ja rauhallisesti.
Meno oli miellyttävää ja totta on sekin, että se jatkui useamman päivän.

Sitten, tapahtui jotain.
Tanssin huumassa, siinä pienessä kylässä, sen erittäin viihtyisässä tanssiravintolassa, liian monen sisään salakuljetetun alkoholiannoksen jälkeen minut pysäytetään.
Jokin entuudestaan tuntematon kanta-asukki lähestyy auringonkehrääni.
Piirittää minut mustalla varjollaan ja huumaa tajuntani valkosipulilla ja kossubatteryn imelän kummallisella katkulla.

 "Oletko sinä Leka-Heka, sinulla on se blogi".


MITÄ


Jään suu vielä hieman enemmän auki, kuin tähän saakka.

Kyllä.

Minä olen Leka-Heka


Sen jälkeen tämä aboriginaali tarttui ranteistani ja vatkasi minua parketilla kuin nisuastiaa
ja on ihme, oikea Herran ja Isä Jumalan ihme, ettei saanut polveani sijoiltaan.
Tämä hahmo todella pyöritti minua kuin myrskyä, kunnes onnistuin irrottamaan palasaippuan perseestäni ja hieromaan sitä hätäisesti ranteisiini ja luiskahtamaan irti tästä erittäin primitiivisenvarmasta otteesta.

Sitten laskeutui pimeys,
kunnes koitti uusi aamu.

Herään alasti täristen.
Seinät näyttävät tutuilta.
Huh.
Kuulen lapsen itkua,
Apua.
EI!
Ei sittenkään hätää.
Niin pitääkin kuulua.
Haron ihmistä vieressäni sängyllä.
Miettisen Ellu kääntää hikistä, mutta erittäin kaunista päätään minua kohden, olemme kahden.
Tunnustelen peitteitä.
Ei oksennusta missään.
Huh.
Kiitos Jeesus.
Sitten näen mustelmat ranteissani ja alan muistella illan tapahtumia.
Kuvittelinko vaatimattoman egoni kautta kaiken?
Ei!
Miettis Ellu muistaa tapahtuman myös.
Kyllä. Se tapahtui oikeasti! Hän kuuli olennon sanat myös!

"Oletko sinä Leka-Heka...?"

Oikeasti!
Todistettavasti on olemassa kangasniemeläinen joka osaa lukea ja joka tunnisti minut keskellä tanssilattiaa
ja herran tähden hän on lukenut blogiani ja kehtaa vielä myöntää sen ääneen!
Minulla on oikea, elävä lukija!

Siitä nousee kuohuttava kysymys, kuka sinä rohkea känniavautuja olet??!!

Olin niin mykistyneen imarreltu tunnistamisestani, ettei kaunis tekosi jää huomaamatta!
Siksipä olenkin päättänyt palkita sinut, salainen ja laatutietoinen fanini!
Jätä yhteystietosi kommentilla,
niin lähetän sinulle palkinnoksi postissa pääsiäisen tahrimat alushousuni,
joista muuten sellainen lisätieto, että niissä sijaitsee erittäin ärhäkkä syfilis,
joten aukaisun kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei hyppää sitten suoraan silmille.
Ja kyllä, minigrippussissa, tottakai.
Minäkin tiedän jotain laadukkuudesta.

Tässä lueteltuina vielä toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen urhon
TUNTOMERKIT:

-lyhyt
-kevyen pönäkkä (älä nyt perkele pahoita mieltäsi)
-mustat vaatteet
-ei ollut Napo
-HUOM. ei ollut lippistä pystyssä, joten ei kuulema myöskään ole Riku.
-kengät jäi näkemättä, mutta sen verta luistava liike että lenkkarit ovat erittäin todennäköiset, kuin myös lippaskengät.
-Ei yhtä ruma ja vanha kuin Ukkosen Matti.
-eikä yhtä imelä mieskarkki kuin kulmakorulla itsensä lävistänyt Kikkis.
-ei tainnut haista hieltä
-hiukset turvallisen maantiensävyiset, ei siis tyylikkäitä blondauksia tai keesejä.
-tapahtumat sijoittuvat ehkä lauantai yöhön.

Oma humalainen arvioni etsittävän henkilön junttiudentasosta:
Melkoisen juntti (ilmeisesti kuitenkin lukutaitoinen, ellei joku sitten ole lukenut hänelle tekstejäni ääneen)
Omaa kuitenkin erittäin suurta rohkeutta ja hyvää makua.

Nyt arvoisa lukija, olitko sinä paikalla? Näitkö tämän kauniin tilanteen? Riitelitkö siitä kotona myöhemmin? Kaikkia vinkkejä kaivataan paljon.

Ja mikäli jos tunnistat itsesi, haluan mitä nöyrimmin välittää kiitokseni,
polvistua eteesi, imaista käsiini löytyvää jäätelötötteröäni ja sanoa
kiitos miljoonasti.
Sinä kruunasit iltani.
Olen päättänyt, että olet ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen fanini ja siitä syystä
alushousuni tulevat olemaan omaisuuttasi.