ETSINTÄKUULUTUS                                                                                                                        

Nyt rakkaat lukijat, on tapahtunut jotain mykistävää.
Niin mykistävää, että tätä ei voi jättää huomiotta.
Ei missään nimessä.
Todistettavasti minulla on YKSI itselleni tuntematon, puhuttaisiinko nyt jopa fanista.
Kyllä, te luitte oikein!
Onko hän lukemaan pakotettu ystäväni?
Ei.
Onko hän häpeään alistettu sukulainen?
Ei.

Hän on minulle entuudestaan tuntematon.
Uskomatonta.
Ja Leka-Heka on bongattu.
Livenä. Elävänä. Viinan pökerryttämänä. Omana likaisena itsenäni.

Tätä täytyy nyt hieman pohjustaa.
Oli pääsiäinen ja Herran juhla-aika.
Olin lomailemassa erään rakkaan ystäväni luona, hänen kauniissa kotipitäjässään.
Nautiskelimme armojuhlasta sivistyneesti ja rauhallisesti.
Meno oli miellyttävää ja totta on sekin, että se jatkui useamman päivän.

Sitten, tapahtui jotain.
Tanssin huumassa, siinä pienessä kylässä, sen erittäin viihtyisässä tanssiravintolassa, liian monen sisään salakuljetetun alkoholiannoksen jälkeen minut pysäytetään.
Jokin entuudestaan tuntematon kanta-asukki lähestyy auringonkehrääni.
Piirittää minut mustalla varjollaan ja huumaa tajuntani valkosipulilla ja kossubatteryn imelän kummallisella katkulla.

 "Oletko sinä Leka-Heka, sinulla on se blogi".


MITÄ


Jään suu vielä hieman enemmän auki, kuin tähän saakka.

Kyllä.

Minä olen Leka-Heka


Sen jälkeen tämä aboriginaali tarttui ranteistani ja vatkasi minua parketilla kuin nisuastiaa
ja on ihme, oikea Herran ja Isä Jumalan ihme, ettei saanut polveani sijoiltaan.
Tämä hahmo todella pyöritti minua kuin myrskyä, kunnes onnistuin irrottamaan palasaippuan perseestäni ja hieromaan sitä hätäisesti ranteisiini ja luiskahtamaan irti tästä erittäin primitiivisenvarmasta otteesta.

Sitten laskeutui pimeys,
kunnes koitti uusi aamu.

Herään alasti täristen.
Seinät näyttävät tutuilta.
Huh.
Kuulen lapsen itkua,
Apua.
EI!
Ei sittenkään hätää.
Niin pitääkin kuulua.
Haron ihmistä vieressäni sängyllä.
Miettisen Ellu kääntää hikistä, mutta erittäin kaunista päätään minua kohden, olemme kahden.
Tunnustelen peitteitä.
Ei oksennusta missään.
Huh.
Kiitos Jeesus.
Sitten näen mustelmat ranteissani ja alan muistella illan tapahtumia.
Kuvittelinko vaatimattoman egoni kautta kaiken?
Ei!
Miettis Ellu muistaa tapahtuman myös.
Kyllä. Se tapahtui oikeasti! Hän kuuli olennon sanat myös!

"Oletko sinä Leka-Heka...?"

Oikeasti!
Todistettavasti on olemassa kangasniemeläinen joka osaa lukea ja joka tunnisti minut keskellä tanssilattiaa
ja herran tähden hän on lukenut blogiani ja kehtaa vielä myöntää sen ääneen!
Minulla on oikea, elävä lukija!

Siitä nousee kuohuttava kysymys, kuka sinä rohkea känniavautuja olet??!!

Olin niin mykistyneen imarreltu tunnistamisestani, ettei kaunis tekosi jää huomaamatta!
Siksipä olenkin päättänyt palkita sinut, salainen ja laatutietoinen fanini!
Jätä yhteystietosi kommentilla,
niin lähetän sinulle palkinnoksi postissa pääsiäisen tahrimat alushousuni,
joista muuten sellainen lisätieto, että niissä sijaitsee erittäin ärhäkkä syfilis,
joten aukaisun kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei hyppää sitten suoraan silmille.
Ja kyllä, minigrippussissa, tottakai.
Minäkin tiedän jotain laadukkuudesta.

Tässä lueteltuina vielä toistaiseksi tuntemattomaksi jääneen urhon
TUNTOMERKIT:

-lyhyt
-kevyen pönäkkä (älä nyt perkele pahoita mieltäsi)
-mustat vaatteet
-ei ollut Napo
-HUOM. ei ollut lippistä pystyssä, joten ei kuulema myöskään ole Riku.
-kengät jäi näkemättä, mutta sen verta luistava liike että lenkkarit ovat erittäin todennäköiset, kuin myös lippaskengät.
-Ei yhtä ruma ja vanha kuin Ukkosen Matti.
-eikä yhtä imelä mieskarkki kuin kulmakorulla itsensä lävistänyt Kikkis.
-ei tainnut haista hieltä
-hiukset turvallisen maantiensävyiset, ei siis tyylikkäitä blondauksia tai keesejä.
-tapahtumat sijoittuvat ehkä lauantai yöhön.

Oma humalainen arvioni etsittävän henkilön junttiudentasosta:
Melkoisen juntti (ilmeisesti kuitenkin lukutaitoinen, ellei joku sitten ole lukenut hänelle tekstejäni ääneen)
Omaa kuitenkin erittäin suurta rohkeutta ja hyvää makua.

Nyt arvoisa lukija, olitko sinä paikalla? Näitkö tämän kauniin tilanteen? Riitelitkö siitä kotona myöhemmin? Kaikkia vinkkejä kaivataan paljon.

Ja mikäli jos tunnistat itsesi, haluan mitä nöyrimmin välittää kiitokseni,
polvistua eteesi, imaista käsiini löytyvää jäätelötötteröäni ja sanoa
kiitos miljoonasti.
Sinä kruunasit iltani.
Olen päättänyt, että olet ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen fanini ja siitä syystä
alushousuni tulevat olemaan omaisuuttasi.