Alepan hörhöt.                                                                                                                                     

Tätä juttua teidän saattaa olla vaikea uskoa, mutta Leka-Heka on käynyt töissä. 

Kyllä.  

Leka murjoo muutakin kuin juttuja. 

Kassaa nimittäin.

Toosan lisäksi olen myynyt elintarvikepuotien tuotteita liian monta vuotta. 

Tänäänkin sellaiset terveet kymmenentuntia.

Siksipä, koska on vappu ja koska on työväenjuhla, aion kertoa teille niistä työpäivistäni joissa minulla on verokortti. 

Kirjoitin tämän rakkaudella ja rauhassa, sanoja maistellen, sillä nyt tulee lähelle sydäntäni.

Tämän kertaisen murjonnan kohteena olevat edustavat poikkeavaa ihmisyydenlajia.
Usein heidät nähdään säälittävinä, rasitteena, poikkeavana tai muuten vittumaisena. 

Osatotuus, tottamaar. Mutta myös muuta.

Heissä on nimittäin jotain koukuttavaa, mieleenpainuvaa ja herättelevää. 

Usein se on tuoksu.

Katku saa silmäni vuotamaan poikkeuksetta. 

Mutta on muutakin.

Heidän maailmansa saa minut kyseenalaistamaan omani.

He saavat minut muistamaan, että maailma on tismalleen sellainen kuin omassa päässä ajattelemme sen olevan.

Ja se voi olla hyvin, hyvin erikoinen.

Minä puhun ympärillämme hääräävistä hörhöistä.

Jokaisella pikkukylällä on vähintään yksi.
Oman kaupungin kansa tuntee nämä yksittäistapaukset paremmin kuin Seiskassa vilisevät kohurakkaat, salarakkaat, rakasrakkaat ja muut julkisuuteen tahtovat piilottelijarakkaat.

Nämä eivät olekaan mitään tusinatavaraa vaan todellisia persoonia. 
He ovat saaneet nimiinsä etuliitteitä, joista klassisimmat noudattelevat linjaa:
Karva-, Nenä-, Kissa-, Käsi- Hammastahna- Homo-, ja niin edelleen viitaten heidän poikkeaviin kykyihinsä.

Luokseni he saapuvat tuulitakeissa, nahkapusakoissa, puhki kuluneissa puutarhahanskoissa,asuissa jotka ovat ehtineet kiertää kirpputorin elämänkaaren kahdeksaan kertaan.

Tavaramerkkinä rastoille paakkuuntunt tukka, erittäin pitkän aikaa pesemättä.

He keskeyttävät työsi aloittaen kehulla, 

"Onpas hienot hartiat, kuin kuningattarella"

ja vaikeuksitta vaihtavat veisaamaan Siionin virsiä.

Heidän kykynsä hävitä miljooniin maailmoihin tai sivupersooniin on ihailtava.

Koskaan et tiedä kenet tapaat. 

Heidän rahapusseissaan majailee Tommi Mäkinen, miksi? 

Emme koskaan saa tietää.

He lastaavat hihnan pullolleen tavaraa, lihapullia, limua, lastenlehtiä, pottumuusia, jälleen lihapullia, kissanruokaa, olutta, juustonaksuja ja monenlaisia makeisia, margariinia, pari banaania, sylittäin suklaita ja tietysti, lihapullia. 

Onko heillä rahaa tähän kaikkeen? 

Ei tietenkään. 

Jätetään sitten ne banaanit pois. 

Ja taas mennään. 

Kaikki maksuttomiin hedelmäpusseihin, jokainen omaansa ja kahteen kertaan. 

Tuplapussitus lihapullille, kissanruokapaketeille, margariinille ja niille muille kiistatta herkullisille eineksille ja alkoholituotteille.

Heidän jälkeensä kaupan lattiaa saattaa koristaa kasa sontaa.

Heidät saattaa löytää hyllyjen välistä siemailemasta siideriä tai nuuhkimassa taskujaan. 

Ota niistä nyt selvää.

Heidän pullokuittinsa ovat pyörineet taskuissa vuosia, vaikka tölkit olisi vartti sitten palautettu.

Heidän asiansa saavat minut hetkeksi hämilleen.

Kerran minulle esiteltiin kirjan prinsessa.

Kerran maattiin liukuhihnalla pitkällään, kun riitauduttiin jonossa, siitä kissanruoasta tietysti. 

Kerran maksutoimitus kesti kaksitoista minuuttia, jokainen kolikko sijaitsi omassa pussissaan.

Sitten oli kolme putkikassia mukana, yksi kerrallaan niitä siirrellen edettiin. 

Lähikaupassa käynti voi todella kestää tunteja. Helposti. 

Kun puhutte kieliä sekaisin, millä kielellä vastaisin?

Hän: "Can you see, I get rash because of my Karvalakki." 

Leka: "Oh really, I can`t see."

Hän: "YOU CAN`T!? Do you have some rasvaa minulle."

Ja sitten ne kaksi, jotka tulivat joka aamu kahdestaan, aina kymmenen yli kahdeksan, aina samoissa vaatteissa, aina samoine ostoksineen. 

Mitä teille kuuluu tänään?

Sellaisia te olette, ihania sekopäitä. 

Kaupoissa pyörivät hullut.

En tietenkään koskaan kykene ymmärtämään, mutta rakastamaan? Ehdottomasti.

Jokaista teistä.

Teidät minä näiltä perkeleellisen pitkiltä vuosilta haluan muistaa.

Te olette tarjoilleet kaiken materiaalini kahvitaukokeskusteluihin. 
Nyt täytätte yhden sivun täällä.

Ansiostanne me muut vaikutamme niin tavallisilta.

Ihmisyys on ihastuttavaa erikoisuutta täynnä, 

mitä lämpimin kiitos siitä jokaiselle teistä, joista tuskin yksikään tulee koskaan lukemaan tätä.

Varma merkki hörhöistä.

Pari aihetta sivuavaa kuvaa:

Koska:

Erittäin sisäisesti kosteaa vappua kaikille!
Ulkoisesti ei kannata kosteutua. 
Hukkuu vielä perkele.