Leijonat MM2015                                                                                                                            

Huhheijaa.
Vapun iloittelut ovat kunniakkaasti takanapäin.
Tämäkin teksti piti kirjoitella aikaa sitten, mutta koska Hekan elämä ei oikein ikinä ole ollut päivän päälle, niinpä väkersin tämän tyylikäästi myöhässä.
Kirjoittaminen jäi vähän toissijaiseksi, kun oli kiire nautiskella darrasta itkemällä peloissani suihkun lattialla, romanttisessa kynttilänvalossa mieheni syöttäessä minulle banaania.

Mutta se siis vapusta. Asiaan.
Ensiksi taas pohjustamme.

Kevään merkki ei ole vain se, että koiranpaskaa on jokaiset uuden valkoiset kevätkengänpohjat pullollaan.
Eikä myöskään vain se, että puliukot sulavat talviroudastaan huutelemaan hävyttömyyksiä työssäkäyville, vielä elämään uskoville ihmisille, sekä kierrättämään kanssani Valdemarpulloa ringissä.

Yksi varmimmista kevään merkeistä on jääkiekon MM-kisat.

Tämä jännitysnäytelmä olisi taas edessä.
Aikana, jolloin en vielä ollut mennyt naimisiin Mr. Jääkiekon ja tämän kanavapaketin kanssa, minunkin elämääni ilahduttivat Leijonajoukkueen jokakeväiset mylväisyt ja heille sävelletyt surkeat kannustuskappaleet.

Paljon on kuitenkin muuttunut.
Koska olen julkaissut diktaattorin tekstejä aikaisemminkin,
löimme päämme yhteen, minä kaaduin portaissa ja siksi sain mustansilmän,
ja arvostelimme Leijonatiimin sulavassa yhteistyössä.

Enhän minä koskaan voisi jättää tätä hien ja testosteronin kyllästämää lihasmassaa moukaroimatta hyvä jumala
..Oli sitten miten kova jääkiekko- ja amfetamiiniyliannostus päällä tahansa.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin korostaa, että koska Jere ei kuulu joukkueeseen,
se ei koskaan voi olla aivan täydellinen. 

Aloitetaan maalivahdeista:

Diktaattori:
Atte Engren, hyvin perusvarma, johon homma ei kaadu, muttei myöskään häikäise.
Taattua Suomi-laatua.
Juuse Saros. Tulevaisuuden nimi, oppija ja hyvä kirittäjä muille mokeille, mikäli kiekot alkaa pomppia. Ei isojen pelien ukko -vielä. Varmuudella kovatekijä tulevaisuudessa.
Rinne on Raskin ohella ainoa suomalainen NHL:n ykköskorin jätkä.
Suomen joukkueen ensimmäinen peli on aina ollut vaikea ja sieltä on noustu.
Mokkeihin tämä homma ei tule kaatumaan.

Leka:
Tämä Engren on kyllä aika paljon erään Suomen kauneimmassa kunnassa asuvan insinöörin näköinen.
Ja koska se  kirjanoppinut on tosi jees, niin olkoon sitten hänkin.
Juuse Saros näyttää sievältä killisilmältä, onko noin poikosesta muualle kuin kahlaamaan käsipohjaa matalassa päässä? VAKUUTA MINUT JUUSE!
Ja Aah, Pekka.
Anna olen sinun Barbie.
Minulla on samalainen nukkemainen tiimalasivartalo, siis jos noita läskimakkaroita ei lasketa.

Puolustajat

Diktaattori: 

Suomen pelin perustuessa tiiviseen viisikkopuolustukseen Euroopan mittapuulla ihan hyvä joukkio. Tasaisen varmoja suorittajia.
Ottaako Lindell suuren harppauksen eteenpäin?
Povaan että kyseinen Herra tulee olemaan maajoukkueen ilo ja runkopuolustaja vielä monet kisat tästä eteenpäin.

Jaakola on Pakki isolla P:llä. Perusvarma puolustaja, vähiten virheherkkä omassa päässä.

Ristolainen jäi pois, olisiko Jokipakka vähemmän koheltaja?

Melartin mulkkumaisuutta olisi tarvittu turvaamaan maalivahdin koskemattomuutta ja antamaan poikittaista kylkeen niin perkeleesti.

Leka: Sanoiko joku mulkku? Tulipas nälkä.
Ei puhuttaisi enää jääkiekosta. Koskaan.
Muuten se tunari, Lasse Kukkonen puuttuu.
Mies joka ei koskaan ole mitään katsojan mielestä, jota kuitekin sisäpiiriläiset ylistävät.

Diktaattori: Kukkonen ja Väänänen muodostivat sellaisen pakkiparin Shotsissa ettei heidän ollessa jäällä omassa päässä soinut kertaakaan.

Leka: Aijaa. Siellä Shotsissa muuten sammui Paavokin.

Diktaattori: Pysy asiassa. Sinä et koskaan pysy asiassa nainen.

Leka: Ok. Vittu. Jere vaan puuttuu. Minun Jereni.
Haluaisin silitellä Jeren hauiksia.
Ja penistä.

Hyökkääjät

Diktaattori: Kautta linjan laadukasta porukkaa. Barkov hyvä lisä.
Paperilla kaikki vaikuttaisi olevan ok, kunhan ketjut saadaan toimimaan oikeasti.

Kokonaisuudessaan hyvin kasattu ja roolitettu kokonaisuus niillä pelimerkeillä joita Suomella on. Joka ketjulla on maalinteko potentiaalia. 

Ylivoimapyörittäjiä löytyy kyllä, mutta kuka pistää kylmänviileästi kiekot reppuun?
Komarov, Immonen, Pihlström suosikkiketju. Laidoilta löytyy räiskyvyyttä, voimaa ja tunnetta. Keskellä mahdollisesti Suomen luotettavin sentteri.
Donskoi ja Kemppainen hyvässä hypessä kärppäkevään jälkeen, mikäli sama jatkuu kansainvälisellä tasolla on ovi Pohjois-Amerikkaan raollaan.

Leka: Kuules, tätä tekstiä ei jaksa lukea kukaan..

Diktaattori: Hiljaa nainen.
Pesonen, Louhivaara, Hartikainen, täyttänevät paikkansa vaikka ovatkin tasoltaan enemmän EurohockeyTour-miehiä.
Toivottavasti olen väärässä ja lunastavat paikkansa laumassa.

Spekuloinneissa pyöritelty Olli Palola ei päässyt joukkueeseen, joka oli oikea ratkaisu.
Roolia ei löydy. Roolia ei löydy. Ei roolia. Olkoonkin vaikka Snaipperi.

Leka: Mikä snapsi?
Minä todella tarvitsen sellaisen. Nyt nämä analysoinnit menee jo liian pitkälle.
Katsotaanpas välillä kuvia.

Aivan insinöörin näköinen Engren.

Saros, pikkukisu <3

Pekka Rinne näyttää siis Barbien Keniltä..

ja Topi Jaakola näyttää Pekka Rinteeltä.

Ruutu kelpasi myös hilsekasvoksi..

..ja Juhis näyttää siltä, ettei koskaan oppinut aakkosia.

Barkov vaikuttaa 14-vuotiaalta..

..ja Miettis Ellu on puraissut Komarovin kaulassa roikkuvaa MM-mitalia juhlahumussa vuonna 2011.

Janne Pesonen näyttää ihan ex-poikkikseltani.
Terkkuja Jukalle.

Atella näyttäisi jääneen suu auki.

Ja Pihlström ei ole koskaan näyttänyt näin huonolta.

Leka:
Summa summarum.
Jere puuttuu.
Myös Iiro Pakarinen puuttuu.
Leka-Heka on ollut Iiron koulukummi ala-asteella.
Leka-Heka on värjäillyt Iiron tukkaa parturi-kampaamo Hilkassa.
Aikamoista elämää.

Diktaattori: Älä jaksa lätöstää niistä jotka eivät ole paikalla.
Valmentajat.
Heihin luotetaan kuin vuoreen.
Helvetin hyvä.
Voittavia luotseja.
Parempia ei löydy, ei sitten vittu mistään.
GM Jere Lehtistä myöten vimosen päälle kovantason ammattilaisia.

Povaus sijasta:
Tähtimoken liittyttyä joukkueeseen myös finaalipaikka on realismia.
Altavastaajan asetelma on aina sopinut suomalaisille. 

Voitetun puolivälierän (naiset: tämä tarkoittaa siis pudotuspeliä, tulos tai ulos) jälkeen, kaikki on mahdollista.

Leka-Heka uskoo mestaruuteen. Aina. AINA. Euroviisutkin voitetaan. Kaikki voitetaan.
Pistetään Tampere sekaisin.

Sitten pari sanaa vastustajista:

Kanada -  suosikkijoukkue koottuna erästä erilaisia vittupäitä.
Uusi valmentaja kusee homman.
Mikäli pojat ei ole baarireissulla vaan pelaamassa, niin jo kovan nimilistansa vuoksi lukeutuu ennakkosuosikkeihin.
Iso kaukalo, joukkueen kokoaminen tapahtuu lyhyessä ajassa. Ja keppana maistuu hyvältä.
Crosbyllä olisi tilaisuus kolmenkullankerhoon. Mutta kumpi maistuu paremmin?

Ruotsi - Laadukkaita homopelaajia jälleen kerran joukkue täynnä.
Korokkeelta vilkuttelee Filip Forsberg ja Ekman-Larsson.

Tsekki - Potentiaalinen mustahevonen kotikisojen siivittämänä.
Jagr ei kuole koskaan ja peli näyttää kulkevan.
Jakub Voraceh kovassa iskussa ja lisäksi joukkueella hyvä mokke (Pavelec).
Joitain kipeitä riistomaailmanmestaruuksien vientejä historiassa, mutta silti aina ennemmin Tsekki kuin Ruotsi.

Kääntyvätkö kotikisat hurmokseksi vai murtuuko selkä paineiden alla?

Venäjä - Tyypillisesti Venäjältä voi odottaa mitä vain.
Malkin ja Tarasenko, Kovaltsuk, Radulov ja erinomainen molari Bobrovski.
Appiukon näköinen valmentaja Znarok pitää porukan ja starat kurissa ja lapioi löysät pois niin egoilijoista kuin omista housuistaankin.
Pelituulella erittäin kova sakki. Pienenä miinuksena puolustus sekä venäläinen mentaliteetti. 

USA: Nimetön paska.
Tähtilipun alla ei pelaa ainuttakaan tähteä, mutta silti onnistui löylyttämään suomipojat.
B-luokan pelaajat tekivät maaleja paremmalla prosentilla kuin Suomen A-luokan pelurit.
Huomiona sanottakoon, että mielenkiintoista nähdä Jack Eichel miesten tasolla.
Mitaliporukkaa tämä sakki ei ole edes hyvällä tuurilla.
Puolivälieräpaikka on realismia, kuten myös alkulohkoon jääminen.
Maalivahdit junnuista ja AHL:stä. Miksi edes vaivaudutte? (Jahas, näin on kirjoitettu ennen kisojen alkamista, joten täytyypä syödä sanansa ja paskainen hattu päälle, Norjakin kaatui näiden edessä.)

Pikkuiset tulevat kiusaamaan isompiaan.
Sveitsi, Latvia, Valkovenäjä ja Saksa, saattavat yllättää, mutta eivät mitaleille saakka.
Satunnaisia loistopelejä ja ylimielisten kyykyttämistä, mutta huippuhetket jäävät hetkellisiksi.
Näytön paikka yksittäisille pelaajille. 

Sveitsistä saa juustoa ja suklaata, Saksasta natseja, Valko-Venäjältä ruton ja Latviasta huoria.
Kukaan em. ei voita jäkiksen MM-kisoissa tänä vuonna.

Eikä Tanska voita mitään koskaan.

Ainiin, vapusta vielä.
Leivoin munkkeja.
Aikamoinen jauhopeukalo vaikka itse sanonkin. GO SUOMI!