JOUKOKYLÄ                                                                                                                                  

Iltaa ja pahoittelut kun häiritsen Rocky 3:n katsomista.

MM-kisat senkun juoksee ja Bolt ja Gatlin vasta juoksivatkin.
Lekkiksen perkele vain heräsi krapulaisesta koomastaan kisahuumaan aivan liian myöhään, joten nämä herkkupalojen muskelit jäävät toistaiseksi moukaroimatta.
Mutta jääpä nyt sitten Rioonkin jotain jauhettavaa.
Ok, itse 100 metrin kisa tuli kuitenkin katsottua ja ei olisi kannattanut.
Olen nähkääs vimosenpäälle Gatlinin naisia.
Ja se vitun Bolt voittaa aina.
Tappion karvasta perkelettä on siis nieleskelty ja itsesäälissä kylvetty.
Ja tällaisessa olotilassa täytyy tehdä jotain piristävää.

Matkustella.
Se on huippua.
Pohjois-Suomen kupeessa sijaitseekin jotain ihanaa.
Paikka jossa koirat ja lehmät asukaslukuun laskettuna jäädään reippaasti alle sadan.
Se on Suomen ainoa kunta, jossa naiset eivät vielä saa äänestää ja viimeisimmästä homon julkisesta teloituksesta ei ole kymmentäkään vuotta.
Siellä pappi on oikeutettu antamaan raipasta ja lääkärin vakioinstrumentteihin kuuluvat noitarumpu ja lehmäpaskarulla.
Siellä kahden linnun istuminen ja laulaminen oksalla ei suinkaan merkitse kevättä, vaan jonkun läheisen kuolemaa, tietysti.
Myös se merkitsee kuolemaa, että lapsi leikkii kukilla.
Tai istuskelee kukkapenkin läheisyydessä.
Tai on samassa huoneessa kukkien kanssa.
Kuolemaksi on myös jos ne linnut lentää, varsinkin ikkunan ohi.
tai talon edestä.
tai takaa.
tai päältä.
Ja sitten se jos lapsi katselee ikkunasta ulos, lintujen lentäessä ikkunan ohi, kukkien ollessa vaasissa pöydällä, se vasta pahajuttu onkin.
Silloin kuollaan kaikki.

Siellä päreen valossa keitellään salaa kotipolttoista, koska kukaan ei ole kertonut että kieltolaki on päättynyt.
Siellä lapsia ei vain saa, vaan pitää lyödä.
Olivat ne sitten liian kilttejä tai kurittomia tai laiskoja tai ahkeria.
Aina niille pitää olla vihainen.

Siellä on mustavalkoista tai korkeintaan seepiaa ja kuvissa ei hymyillä.
Ja jos ihoa näkyy ranteita enemmän voidaan naista syyttää viettelystä.
Eikun se olikin jossain muualla.
Siellä lapset pakenevat vanhempiaan kirmailevat pellossa kattilan muotoilemissa hiuksissaan, ilman kenkiä, ikuisessa pakkasessa jossa tietenkin hiihdetään ikuista ylämäkeä kouluun, jota ei sitten kuitenkaan saatu lopulta kotitöiden takia käydä.
Ja jos saikin, niin opettaja on hyvällä tuurilla kännissä.
Sen ollessa krapulassa tämä lyö jälleen liian kilttejä ja liian kurittomia lapsia kepillä.
Pappi on yhtä kännissä, kuin myös se lääkärikin, joka mantraa potilaan yllä ruoskien itseään risuilla ja jossa Raamattua silmäillään sen ollessa ainoa asumuksesta löytyvä nide.

Mistään ei saa koskaan puhua ja jos puhutaan, niin kyräillään ja ollaan väärässä.
Koskaan ei nukuta ja jos nukutaan, niin vitsan voimalla herätetään välittömästi loppumattomiin hommiin.
Koskaan ei hymyillä ja jos hymyillään, niin välittömästi kadutaan ja mennään kirkkoon tai metsään tai huussiin häpeämään omaa hetkellistä erhettään.
Koskaan ei syödä, sillä ruokaa ei ole ja jos onkin niin se on keitelty laastista tai vuoltu puusta.
Koskaan ei tehdä mitään mukavaa ja jos tehdään, niin jälkikäteen kadutaan taas siellä vessassa.
Siellä Herran armossa perisynti painaa niin perkeleesti, että jo kaksikymppiset kävelevät vaivalloisesti selkä kumarassa häveten omaa olemassaoloaan joko huussiin tai hiihtäen niihin ikuisiin hommiin.

Oikeasti?
No ei sentään. Leka-Hekahan vaan pölisee joutavuuksia.
Oikeasti olin Joukokylässä mummoni luona.
Se on tosi iloinen ja vilkas paikka Puolangan kupeessa.
Käykää ihmeessä tekin.
Siellä vietetään vuosittain sienifestareita.

Lopuksi perinnemeemi.

Niinpä!! Mitä helvetin kuivaa mummolalätinää täältä nyt löytyy.
Lekkiksen pitää todella lopettaa selvinpäin olo ja palata siihen asiaan minkä osaa parhaiten:
Murjomaan juttuja miehistä.