Juhannus.                                                                                                                                          

Keskikesä on taas täällä.
Lämpötila on noussut +8 asteeseen.
Ah, Suomea hellivä lämpö.

Taikoja saa viimeinkin tehdä.
Etsiskellä tienposkista maitohorsmat, voikukat ja kielot sekä lailla suojatut valkovuokot.
Nyhtää kaikki pois kasvamasta ja kääriä ne tyynyn alle.
Hengitellä yö niiden imemiä pakokaasun jäänteitä ja huurupäissään nähdä unia tulevasta onnekkaasta, jonka kanssa saa loppuelämänsä pääpunaisena tapella siitä, kuka tiskasikaan viimeksi.

Poltella rauhaisasti nuotiota.
Siis heti sen jälkeen, kun olet ensin istunut kolmatta tuntia ensiavussa, vuoltuasi juhannuskokkoon halkojen lisäksi siivun jalastasikin.
Paistella makkaroita leiritulen ääressä.
Polttaa suu siitä tulisesta sulatejuustosta, jota niissä tuntuu nykyään olevan jokaisessa.
Istua sen märkivän palovamman kanssa saunassa lämmittelemässä, kun vaihteeksi sataa vettä.
Ja tuntea kuinka ensiavussa kiinni ommeltu avohaava sykkii kesäisenmärässä juhannusyössä.

Hmm.
Leka-Heka näköjään lähti pohdiskelemaan keskikesänjuhlaa negaatioiden kautta.
Kai tässä jotain kivaakin on?
Tietysti.
Etsitääs kylmälaukun pohjalta kouraan uusi viileän raikas juoma ja suunnataan rannalle, siellä on lystiä!
Voi nimittäin onkia.
Ja onkiminen on erittäin miellyttävää toimintaa, kuten pilkkiminenkin!
Suomessa sitä voi tehdä vuoden ympäri. Ja baarissa tietysti.
No niin, päästiin siis rannalle.

Tosin, ensin täytyy kääntää tuntitolkulla tunkiota ympäri, jotta löytäisi edes yhden lieron siihen perkeleen koukkuun syötiksi.
Yökkäillä kun lopulta löytää ällöttävän, paksun, kiemurtelevan juotikkaan ja joutuu työntämään raasun ruostuneen ongenkoukun päähän.
Se vääntelehtii kilvan vatsan kanssa, alat voida huonosti, eläinrääkkääjä.
Kyyneleesi kuivuvat kuitenkin säikähtäessäsi kohon painumista pinnan alle.
Nykäiset lujasti ja saaliisi lötkähtää rantakiveykselle.
Saalistuksen primitiivisen luonteen nostattamassa adrenaliinimyrkyskyssäsi läimäiset sinttiä halolla koko olkavartesi voimasta
KUOLE PERKELE
on viimeinen ajatuksesi, ennenkuin iskusi liikerata suistaa sinut tasapainostasi ja horjahdat.
Liukas rantakiveys yhdistettynä useisiin viileän raikkaisiin, jo nautittuihin juomiisi, onkin petollinen sekoitus ja lennät kaaressa märkään louhikkoon.

Siinä rytäkässä sitten katkaiset jalkasi, eikä kukaan kuule avunhuutojasi ja sinä kärsit hitaan ja pitkän ja surkea kuoleman siinä kylmässä vedessä, sen mitöttämän elämäsi päätteeksi.

Linnut sirkuttavat kauniisti aamuyön tunteina sekä paskantelevat päällesi aaltojen huuhdellessa jo pöhöttyvää ruumistasi nokkospöpelikköön.

Jostain kaukaa kantautuu Popedan synnyttämä jytke ja itikat imeskelevät sinusta vielä viimeisetkin hyödyt irti, ennen kehosi totaalilahoamista.
Kala joka littaantui kiveen, saatuaan pölkystä päähänsä, kuivuu siihen lohkareeseen kiinni seuraavana päivänä, kun helteet alkavat.
Vuodet jatkavat kulkuaan ja se kivi peittyy ensin heinillä ja vedellä, lopulta mudalla ja painuu aina vain syvemmälle ja syvemmälle maaäidin puristuksiin.

Näin kuluu satamiljoonaa vuotta.

Leka-Heka nostaa siiderituopillista huulilleen.
Linnut laulavat ja jostain kuuluu Popedan musisointia.
Tuo bändi on ollut pitkään olemassa tuumailee Lekkis ja imaisee savukettaan.

Onko olemassa ihmistä, kenen iho olisi palanut juhannuksen aikaan?
Tätä älykästä kysymystä Leka-Heka pohdiskelee mielessään ja nakkaa tyhjentyneen tölkkinsä ojaan ja päättää siirtyä kuoharipullon kimppuun.

Kiiruhtaessaan kohti kuohupulloa, Lekkis iskee jalkansa kiveen, polvi menee sijoiltaan ja perkeleet raikuvat Popedan rytmittämänä.
Leka-Heka tarttuu murikkaan, joka sai polven muljahtamaan.
Hän on jo heittämässä sillä lähimpänä istuvaa seuralaista päähän, kunnes katse pysähtyy johonkin.
Kiveen on selvästi painautunut jotakin.
Leka-Heka tutkii kiveä tarkemmin, kyllä.
Aivan selvästi kiven pinnasta heijastuu liiskaantuneen kalan runko.
Varmuuden vuoksi Lekkis nuuhkii ja maistelee kiven pintaa ja asia paljastuu todeksi.
Kyllä.
Kiveen on hakkautunut ehta ja aito, ainoa laatuaan:
Silakkafossiili.

Tämän maaginen esine saa Leka-Hekan kädet tärisemään ja siksi Lekkis päättää kätkeä sen.
My precious.
Mutta mikä olisi tarpeeksi hyvä piilo?
Sitten Leka-Heka keksii.

On olemassa vain yksi tarpeeksi pimeä paikka.
Vain yksi tarpeeksi synkkä rämesuo, jonne eksyneet eivät koskaan ole palanneet.
Yksi helvetin esikartano nälkäisine demoneineen, verenhimoisine vampyyreineen.
Jonka porttia vahtii kolmipäinen ja vesikauhuinen helvetinkoira.
Jossa noitarumpu soi tauotta ja sudet ulvovat yksinäisesti.
Jota lähestyvä saa kantaakseen lepran ja sitkeääkin sitkeämmän syysflunssan.
Jossa elävästä tulee kuollut ja se kuollut ei pääse lepoon koskaan.
Se paikka on todellinen heinäsirkkoja, paiseita sekä örkkejä pullisteleva Mordor.

Leka-Hekan toosa.

Kyllä.
Se on tällaiselle arvoesineelle paras mahdollinen kätköpaikka.
Ja sinne Leka-Heka laittoi sen.
Koko kiven asetteli alapäähänsä.
Työsi sen lompsansa syvimpään sopukkaan ja siellä se on vielä tänäkin päivänä.
Iskee tasatahtista, satamiljoonavuotista, kuivan märäntynyttä silakkaista tuoksuaan jokaiseen ympärillään, aina lähipitäjiin saakka.
Antaa maagisenvoimansa Leka-Hekan palvelukseen ja Leka-Heka käyttää sitä aina.
Armotta.

Sen pituinen se.

Mutta eipä siinä vielä kaikki!
Lekkis pyörähti jo niin kovin tutuksi tulleessa pitäjässä tovi sitten.
Muutamat juhannusneitokuvat napattiin, joten Iltalehteä koristavat roskaprinsessat saatte olla varuillanne.
Mitä lämpimimmin haluaisin kiittää pullantuoksuista Hondaäityliä ja hänen lähipiiriään sallimalla tämä kuvaussession luoma kauheus omilla tiluksillaan.
Jos ja kun niitä terapiasta aiheutuvia laskuja tulee, niin laittakaa vaikka roskiin.
Ei laskuja kannata maksaa.

Pitemmittä lätinöittä, siinä on prinsessa itse:

Kun sanoin Mordor, tarkoitin sitä.

Se puu pyysi sitä.

Se puu pyysi tätäkin.

Jos sulla on röökii siel, mä tuun.

VIETTÄKÄÄ SITÄ JUHANNUSTA

SUOMIRAP-katsaus.                                                                                                                                    

Teemana olisi musiikki.
Tämä on jotenkin herkkä aihe.
On vaikea paljastaa jotain, mikä menee sieluun saakka.
Mutta onneksi Leka-Hekalla ei ole sielua, niin siitä ei synny estettä.
Lekkis siis lupaili viimeisimmässä päivityksessään vähän räpkuninkaiden läpikäymistä.
Tämä musiikkilajihan parhaassa tapauksessa saa lanteen nykimään ja silmäkulman vinkkaamaan pahaenteisesti, kun taas huonoimmassa aiheuttaa isosti myötähäpeällistä kummastelua.
Kumpikohan ääripää pitäisi esitellä ensin...
Hmmm.

Aloitetaan pimeydestä ja siirrytään kohti valoa.
Niin tehdään.
Ensimmäinen renkuttaja ja lajissaan häikäilemättömästi käsittämättömin:

Cheek.
Ei vittu.
Ei vitun vitun vitun vittu.

Joo.
Olihan se nätti siinä ohjelmassa, vaikkei suostunutkaan kömpimään sinne nuhjuiseen makuupussiin.
Joo, on kivat muskelit, en kiellä.
Ja ääni on karkea, on.
Mutta siihen se sitten vittu jää.
Mikä jää?
NO KAIKKI!

Miten....
Miksi...
Stadion täyteen?
STADION TÄYTEEEN?

Ja sitten ihmiset laittavat facebookinsa täyteen kuvia ja niitä nerokkaita riimittelyjä
"jos mä olisin sä, hei hei" tai "timantit on ikuisiaa-aa-a-a"

Cheek ja Stubb ovat eläviä todisteita siitä, että ainoa millä menestymisen kannalta on väliä, on että hammasrivi kasvaa suoraan.
Ja sekös tässä kismittää, omat sokeripalani vonkuroivat kuin Tshernobylin ydinlaskeuman jäljiltä.
Ei vittu, että Leka-Heka ei ymmärrä.
Ei nyt, eikä kauan sitten Kuopion Divassa.
Sen illan paras asia oli, että sisätiloissa sai vielä polttaa röökiä ja siideri maksoi euron.
Aijai, niitä kulta-aikoja.
Savu kirveli silmissä.
Joka puolella liimaantui hikisiä käsiä ja mikä siellä soi?
Avaimet mun kiesiin.
Hmm. Jos jotain myönteistä koittaa sanoa, niin aikaisemmissa kappaleissa oli edes yritystä.
Tämä ilmiö todistaa, että kansa on vitun tyhmää.
Cheek todella vie pään hajoilun äärirajoille.
Mutta Leka-Hekan ei tarvitse ymmärtää, vain murjoa.
Siispä listauksessani suomiräpin paskin riimittelijä on eittämättä siloposkinen ja urallaan ilmeisen ökyvarakkaaksi itsensä tahkonnut Cheek.

Keekki ja hänen tarkasti harjoitellut käsimerkkinsä.

Tämä tehtävä alkaa osoittautua erittäin rasittavaksi.
Yrittäessäni ratkoa kuka olisi ketäkin paskempi, ei voi kun turhautua, sillä on niin paljon valtakunnallisesti suosittua sontaa.
Seuraava vessanlattian pyyhkijä on Mikael Gabriel.
Verenpaineet huitelee kolmessasadassaviidessäkympissä kun yritän kuunnella Youtubessa yli kaksi miljoonaa kertaa soitettua "Älä herätä mua unesta" kappaletta.

Tekee vain mieli tappaa joku.
Noin kaksi miljoonaa ihmistä.
Tämä viemärirotan näköinen sotaorpo ajelee punavuoressa mattamustalla maasturillaan ja parkkeeraa sitä päin helvettiä, kun lekkis keräilee pulloja samalla kadulla.
Vittu että Leka-Heka tarvitsee aikamoisen Diapam, Hypoloc ja Tenox kuurin perkele.
Hmm. Lopuksi tässä aikaisemmin oli osio, jossa puhuttiin liian rumia. Koska Lekkis pohjimmiltaan on kuitenkin rauhan asialla, sekä toivoo yhteiskuntarauhan säilymistä, muokattakoon sanani seuraavasti:
Ei tehdä väkivaltarikoksia kenellekään, vaikka korvasta vuotaisikin kappaleen jälkeen verta.

Siinä koko kansan Miksu ja kesän kuumin tukkamuoti.

Noin.
Sitten vielä kaksi erilleen:
Elastinen ja Uniikki.
Sievät vauvapojat.
Nämä hyperkineettisen ylipirteät ADHD-tapaukset, jotka viettävät yönsä silmät auki käsien ja jalkojen sätkiessä loputtomasti.
Peter Panit, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi.
Leka-Hekan kiinnostus on aina kohdistunut miehiin ja eläimiin, ei koskaan lapsiin.
Joten nämä kiistatta iloiset hiekkalaatikon valloittajat, jäävät kohdallani lapioimaan hiekkaa muihin alapäihin.
Heillekin löytyy oma kuuntelijakuntansa: Miettis Ellu, sekä kaikki Fröbelin palikka fanit.
Elastinen tosin on Fintelligensien vaikuttaja, joten peukkua siitä.
Iso H on muutenkin enemmän Leka-Hekan makuun, vankilakonkarit aina on.
Leka-Heka haaveilee vankilaan pääsystä itsekin.
Se tuskin on edes kovin kaukainen unelma.

Vielä yksi tölkillinen ES:ää

Totta.

Noniin. Sitten muutamat epämääriset näpertelijät niputetaan samaan pussiin:
Asteet, Illit, Brädit, Spektit kaikki vaan pimeään syvään säkkiin, napakasti nippusiteellä kiinni, hieman bensaa ja tulitikkuja ja juhannustaiat alkaa olla tehty.

Niin kaunista roihua.

Tuli lämmitti suloisesti kasvojamme ja aurinko alkaa nousta.
Siirtykäämme hitaasti kohti aamunkoittoa.

Teini-ikä toi tullessaan paljon vääriä henkilöllisyystodistuksia, liikaa kajalia ja shokkivärejä, viinalla ja GreenCatilla täytettyjä pilttipurkkeja rintsikoiden välissä, oksentelua toripöytien päällä, ensimmäiset polven irtaantumiset ja epämääräistä nuoleskelua jokaisen järven rannalla, kuorrutettuna tietysti halvimmalla tupakkamerkillä, rikkinäisillä pyöränkumeilla ja ikuisen märillä festariteltoilla niin eipä ihme,
että seuraavat esittäjät saavat nostalgian nousemaan huippuunsa:
Kapasiteettiyksikkö, Ambassa, Trilogia, Steen1, Skandaali, Ezkimo ja Asa. Entinen Avain.
Jos olet niitä ihmisiä, jonka mielestä Roihuvuori tai Punainen Tiili ei iske kuin jäähyväissuukko, niin mene jo vetämään itsesi siitä MG:n pyyhkimästä wc-pöntöstä alas.
Mitä muuten tapahtui Royal Familylle? Ketä siihen edes kuului?
Samapa se.
Aikakaudetkin menevät sekaisin, mutta lämpöiset häpeäflasbackit palaavat aina.
Onneksi kaikki on anteeksi annettu, sinun puolestasi.

Kiireesti eteenpäin.
Parempia kohti keloessa on nostettava yksi väliin.
Petri Nygård.
Erittäin nerokkaasti kirjoitettua ryyppyvouhotusta, joka toimii.
Jos päättää musisoida paskasta, niin on osattava kertoa jotain vessanpöntöstä.
Meillä Petri on sama hienostunut maku ja sinä osaat hommasi viemärimies.

Good Shit. 

Sitten hän: Lord Est.
Kunnon humppaaja.
Mikä sinussa tavallisessa jampassa on niin ihanaa?
Hellät Oriit laukkaavat pellolla Reggaerekan juoksennellessa vapaana kaupunkiin!

Kuules poju, mun vieres olisi tosi lämmin.

Sitten vakavoidutaan.
Kemmuru. Hauska porukka.
Pietari, hienoa hienoa.
Laineen Kasperi, viihdyttävää.
SMC lähiörotat, kiinnostavaa.
Heikki Kuula. Taiteellisen hölynpölyn seassa on erittäin toimivia taiteellisia ralleja.

Ja lopulta palatsissa on kohdattava kuningas itse, Paleface.
Sinulle sanon suoraan, että ei voi muuta sanoo kun hattuu nostaa.
Suomenkielinen tuotanto on taottu helvetin lujaksi, kuumuuttaan hehkuvaksi seipääksi, joka lävistää kuulijan ja täyttää Leka-Hekan pimeän Mordorin.
Valtiatar mykistyy kielellisen nerouden ja yhteiskuntaa piiskaavan sävelen alla.
Kiitos Perkele, sanoisi Seppo Räty ja Leka-Heka nyökkää hyväksyvästi. 

Soita minulle. Mieluiten yöllä, se ei herätä epäilyksiä. 

Rottapoijjaat ajelulla.

Noniin.
Ja lopuksi ollaan ällöttävän diplomaattinen.
Ruger Hauer -Jokaiselle jotakin.
Se tyhjentää koko kattauksen ja siellä on kaikki ne vihatut ja rakastetut, huonot, hyvät, ihan homot ja aivan paskat.
HUOM! tarkkana kohdassa 2:04.
En kerro kuka, katsokaa itse.
Siinä hän on, kaikkien näiden vuosien jälkeen.
Kokaiinikuningas. Minun vaahtopäinen rakkaani.

Lisäksi Miettis Ellun lämppäämä Felix Zengerkin löytyy.
Kaikkialle sekin on yrittänyt toosaansa hangata.
Mitäänhän ei tapahtunut, koska kissa hyppäsi vuoteelle.
Niin olikin.

Leka-Heka ei antaisi koskaan kissan olla panemisen tiellä.
Otetaan kissa mukaan.
Ja oikeasti.
Jos Lekkis koskaan pääsisi jonkun räppärin vuoteeseen niin olisihan se juhlapäivä.

Jees.
Siihen päättyy Suomiräpkatsaus.
Muistakaa kaikki pitää jenkkihuivit kireellä, hartiat jumissa ja löysät housuissa,
niin nyt kuin tulevaisuudessakin.

Kalenterityttö Kesäkuu.                                                                                                                    

Aijai, pitkästä aikaa.

Ihanaa. 

Kesäkuu on täällä. 

Alkaa lomat ja pääsee uiskentelemaan sinilevän ja iilimatojen keskelle!
Nautiskelemaan neljäksi viikoksi loputtomia siiderituopillisia ja sammua pehmoiseen orapihlaja-aidan reunustamaan ja voikukkien täyttämään ojaan, suloisten hyttysten kupattavaksi.
Herätä siitä palanut nahka kireänä, kun mummelit imeskelevät jäätelöitään penkeillä ja vittuilevat sinulle.
Kesä on sateisia mökkireissuja ja pimeitä ulkohuusseja, sekä pieni pala ainaisen tyhjää katiskaa.

Ihana kesä on taas täällä.
Nauti nyt, huomenna se todennäköisesti on jo ohi.
Leka-Heka on todella onnellinen.

Tänään on muutenkin hieno päivä.
Eikä vain siksi että kesäkausi on virallisesti alkanut, vaan koska tänään..
Tänään..
Tänään Isä Jumalan siunaamana, kauniin harmaisena kesäpäivänä
Kilju T. Onkan pitkä odotus palkitaan!!

Kyllä vain. 

Hän varmasti ehti jo luulla Leka-Hekan lätisseen aivan joutavia ja epäillä ettei palkinto matkaakaan koskaan perille.
Että Leka-Heka söi sanaansa ja että ne kirotut ja luvatut alushousut jäivät saamatta.
Mutta Leka-Heka ei syö sanaansa, vain juo.
Viimeinkin Leka-Heka nauttii vapaapäivästä perseensä myynnin lomassa, joten on hetki aikaa keskittyä olennaiseen. 

Siispä tänään posti imaisee itseensä tämän janotun, himoitun, odotetun ja kaivatun lahjan.
Lisäksi laitoin sinne jotain pientä ylläriä, ihan vain lepytykseksi.
Pysythän fanina jatkossakin..

Tämä merkitsee, että Kilju T.Onkka saa valmistautua postiluukkunsa kovaan kolahdukseen.

Tässä kuva todisteeksi:

Sitten muihin asioihin.
Leka-Heka on myös päättänyt aloittaa kalenterityttöilyn. 

Joo. 

Lapsuudenhaave toteutuu viimeinkin. 

Luonnollisena jatkumona stripparin ura seuraa sitten pian perässä.

Näin ollen julkaisen aina kalenterikuvan kuun vaihteessa.

Tässä on kesäkuun kalaiset beautyshotit.
Leka-Heka kävi ongella.

Varokaa isoja vonkaleita!

Näihin kuviin ja tunnelmiin jatkamme pian, mahdollisesti räppimusiikin parissa. 

Näin kesäkuumalla, sen rytmit polttelee ihollani eniten.
Ja kuten arvata saattaa tämänkin lajin edustajia on todella jokaiseen lähtöön.
Mikä on Leka-Hekan suosikki, jää nähtäväksi.