JOUKOKYLÄ                                                                                                                                  

Iltaa ja pahoittelut kun häiritsen Rocky 3:n katsomista.

MM-kisat senkun juoksee ja Bolt ja Gatlin vasta juoksivatkin.
Lekkiksen perkele vain heräsi krapulaisesta koomastaan kisahuumaan aivan liian myöhään, joten nämä herkkupalojen muskelit jäävät toistaiseksi moukaroimatta.
Mutta jääpä nyt sitten Rioonkin jotain jauhettavaa.
Ok, itse 100 metrin kisa tuli kuitenkin katsottua ja ei olisi kannattanut.
Olen nähkääs vimosenpäälle Gatlinin naisia.
Ja se vitun Bolt voittaa aina.
Tappion karvasta perkelettä on siis nieleskelty ja itsesäälissä kylvetty.
Ja tällaisessa olotilassa täytyy tehdä jotain piristävää.

Matkustella.
Se on huippua.
Pohjois-Suomen kupeessa sijaitseekin jotain ihanaa.
Paikka jossa koirat ja lehmät asukaslukuun laskettuna jäädään reippaasti alle sadan.
Se on Suomen ainoa kunta, jossa naiset eivät vielä saa äänestää ja viimeisimmästä homon julkisesta teloituksesta ei ole kymmentäkään vuotta.
Siellä pappi on oikeutettu antamaan raipasta ja lääkärin vakioinstrumentteihin kuuluvat noitarumpu ja lehmäpaskarulla.
Siellä kahden linnun istuminen ja laulaminen oksalla ei suinkaan merkitse kevättä, vaan jonkun läheisen kuolemaa, tietysti.
Myös se merkitsee kuolemaa, että lapsi leikkii kukilla.
Tai istuskelee kukkapenkin läheisyydessä.
Tai on samassa huoneessa kukkien kanssa.
Kuolemaksi on myös jos ne linnut lentää, varsinkin ikkunan ohi.
tai talon edestä.
tai takaa.
tai päältä.
Ja sitten se jos lapsi katselee ikkunasta ulos, lintujen lentäessä ikkunan ohi, kukkien ollessa vaasissa pöydällä, se vasta pahajuttu onkin.
Silloin kuollaan kaikki.

Siellä päreen valossa keitellään salaa kotipolttoista, koska kukaan ei ole kertonut että kieltolaki on päättynyt.
Siellä lapsia ei vain saa, vaan pitää lyödä.
Olivat ne sitten liian kilttejä tai kurittomia tai laiskoja tai ahkeria.
Aina niille pitää olla vihainen.

Siellä on mustavalkoista tai korkeintaan seepiaa ja kuvissa ei hymyillä.
Ja jos ihoa näkyy ranteita enemmän voidaan naista syyttää viettelystä.
Eikun se olikin jossain muualla.
Siellä lapset pakenevat vanhempiaan kirmailevat pellossa kattilan muotoilemissa hiuksissaan, ilman kenkiä, ikuisessa pakkasessa jossa tietenkin hiihdetään ikuista ylämäkeä kouluun, jota ei sitten kuitenkaan saatu lopulta kotitöiden takia käydä.
Ja jos saikin, niin opettaja on hyvällä tuurilla kännissä.
Sen ollessa krapulassa tämä lyö jälleen liian kilttejä ja liian kurittomia lapsia kepillä.
Pappi on yhtä kännissä, kuin myös se lääkärikin, joka mantraa potilaan yllä ruoskien itseään risuilla ja jossa Raamattua silmäillään sen ollessa ainoa asumuksesta löytyvä nide.

Mistään ei saa koskaan puhua ja jos puhutaan, niin kyräillään ja ollaan väärässä.
Koskaan ei nukuta ja jos nukutaan, niin vitsan voimalla herätetään välittömästi loppumattomiin hommiin.
Koskaan ei hymyillä ja jos hymyillään, niin välittömästi kadutaan ja mennään kirkkoon tai metsään tai huussiin häpeämään omaa hetkellistä erhettään.
Koskaan ei syödä, sillä ruokaa ei ole ja jos onkin niin se on keitelty laastista tai vuoltu puusta.
Koskaan ei tehdä mitään mukavaa ja jos tehdään, niin jälkikäteen kadutaan taas siellä vessassa.
Siellä Herran armossa perisynti painaa niin perkeleesti, että jo kaksikymppiset kävelevät vaivalloisesti selkä kumarassa häveten omaa olemassaoloaan joko huussiin tai hiihtäen niihin ikuisiin hommiin.

Oikeasti?
No ei sentään. Leka-Hekahan vaan pölisee joutavuuksia.
Oikeasti olin Joukokylässä mummoni luona.
Se on tosi iloinen ja vilkas paikka Puolangan kupeessa.
Käykää ihmeessä tekin.
Siellä vietetään vuosittain sienifestareita.

Lopuksi perinnemeemi.

Niinpä!! Mitä helvetin kuivaa mummolalätinää täältä nyt löytyy.
Lekkiksen pitää todella lopettaa selvinpäin olo ja palata siihen asiaan minkä osaa parhaiten:
Murjomaan juttuja miehistä.

PUOLIVUOTISSYNTTÄRIPÄIVITYS!!                                                                          

Lämpöisesti tervetuloa juuri sinä, joka näitä rivejä silmilläsi selailet.
Nyt on suuren juhlan aika!
On nimittäin kulunut tasan 6kk siitä, kun Lekkis laski huulensa tuopille SEKÄ sormensa näppäimille ja julkaisi ensimmäisen murjontansa.
Lekaa on sen jälkeen heiluteltu enemmän tai vähemmän ahkerasti, sekä tietenkin erittäin seksikkäitä kalenterikuvia on lähetetty maailman tuuliin.
Voi sitten iltapäivälehdet kaivella ne esille, kun patsastelen presidentinvaaliehdokkaana maikkarin tenteissä.
Mutta se siitä tulevaisuuden pohdinnasta, tänään on siis suuri päivä ja tämä onkin Leka-Hekan puolivuotispäivitys!
Merkkipäivän kunniaksi on aika päästää lukijat hieman pintaa syvemmälle ja paljastaa jotain Lekkistä koskevia salaisuuksia. Jotain herkullistahan olen jo alapäästäni kertoillutkin, mutta katsotaas mitä uutta suloisen päihtynyt mieli tänään keksii..

Aloitetaan kevyesti kysymyksestä, joka käsittelee elämäntarkoitusta.

Onko sitä?
Kyllä vain, ehdottomasti.

Leka-Hekan mielestä elämäntarkoituksen ovat oivaltaneet seuraavat henkilöt:

1) Ne aikuiset, jotka syövät karkkia maanantaina lounasaikaan.
Eikä vain mitään yhtä patukkaa, vaan ihan reilusti koko pussillisen.
Koska on nälkä.
Täyttävät vatsansa tuhmalla sokerilla klassisimpana laihdutuspäivänä.
Erittäin ihailtavia ihmisiä.

He kävelevät liikenteessä vastaan nyssäkkä kourassa suun mässyttäessä innokkaasti.
Joka kerta se herättää Lekkiksessä syvää ihailua.

2) Juopot.
Minusta he ovat hyvin viisaita.
Kännissä on kivaa.
Miksi oikeasti tehdä mitään muuta?

3) Ei muut.

Sitten siirrymme maailman epäoikeudenmukaisuteen.
Leka-Hekan saa sekä vihaiseksi, että raivon valtaan: 

1) Kun vessassa käydessä kusi valuu pitkin persettä.
En tiedä voivatko miehet käsittää tuota, eikä varmaan moni naisistakaan.
Miettis Ellu ainakin kiisti hullunkiilto silmissään koskaan kokeneensa moista. (Se valehtelee, siitä kiillosta ei voi erehtyä)
Mutta kun niin käy, se on erittäin ärsyttävää.

2) Kun joku ehdottaa lenkkeilyä.
Ei kiitos. En vitussa halua lenkkeillä. I rather die.

3) Kun televisioon pitäisi etsiä kanavat.
4) Kun kaikki maailmaan luotu digitaalinen perkele ei vain toimi.
Vaan sammuu ja tilttailee, eikä tottele siihen kohdistuvia voimistuvia iskuja ja lyöntejä.

Siksipä Leka-Hekan pitäisikin oppia:

1) Sähkömööpelit ja muut perkeleet eivät ole kuin lapset, ne eivät tottele kuritusta tai uhkailuja.

Sitten jotain ymmärryksestä ja sen kehittymisestä.
Koska Leka-Heka on välimallinsekoitus Kuhmoa ja Suonenjokea, niin en vain kykene ymmärtämään:

1)Missä internet sijaitsee.

2) Miksi on olemassa oikea ja vasen, sillä kun on käännyt ympäri, ne ovat jo vaihtaneet paikkaa.

3) Täytettyjä eläimiä
4) Tuoksukynttilöitä
5) Tupperware-merkkisiä astioita.

6) Kaikkia vitun kotikutsuja, joissa myydään edellämainittuja rompetta ja jotain perkeleen muovisia lehmämukeja sekä muuta ylihinnoiteltua roskaa.
Ainoat oikeat kutsut ovat seksilelukutsut.
Ja tiedoksi, kukaan ei ole koskaan kutsunut.

Siitäpä tulikin mieleeni, että olen katkera:
1) Koska kukaan ei ole vain voinut kutsua minua niihin seksileluseikkailujuttuihin.
Miksette ole kutsuneet?
MIKSI?!

Muutama sana urheilusta:

Hiihdin viimeksi ala-asteella ja se oli ikävää.
Kovikset polttivat röökiä ladun varrella, alikulkutunnelin kätköissä.
Olin heille hyvin kateellinen.

Tosin, aloittaessani tupakoinnin nelosluokalla, sutiessani aamuisin silmiini metallinhohtoista kajalia, työntäessäni käsiini camo-kuviolliset kynsikkäät ja piilottaessani äitiltä pöllityt röökit BSB:n kasettikoteloon
Ymmärsin:
1) Lekkis syntyi pahaksi
2) että minusta ei sittenkään tule Miss Suomea.

Mutta silti.
Pienestä ja mustasta sielustaan huolimatta on asioita, joita Lekkis rakastaa:

1) Olla kännissä.
2) Skumppapullon aukeavaa ääntä ja pulppuamista mikä pullosta kuuluu, kun sitä kaadetaan lasiin. Sitä suloista kihinää lasissa.

3) Irtokarkkien hidasta valikoimista.
Niin hidasta että Diktaattori on jo poistunut kaupasta avioeropapereita kantaen ja myyjät alkavat supittelun lisäksi yskähdellä huomauttavasti, lopulta vartian vahdatessa vierelläni.
Ok, jos joku niistä sujahti jo suuhun.
Ok, minä maksan sen.
Ok, minulla ei ole yhtään rahaa.

On vain täydellistä, löytää täydellisiä irtokarkkeja.
Ihanan suuria yksilöitä.
Epämuodostuneita tapauksia.
Yhteenliittyneitä joukkioita.
Kivikoviksi kuivuneita vaahtiksia.

Leka-Heka haluaa:

1)Valikoida ne karkit rauhassa perkele.
2)Vankilaan.
Mikähän rikos olisi tarpeeksi pieni, että kykenisin elämään sen kanssa, mutta tarpeeksi suuri että tulisi kunnolla kakkua. Joukkoraiskaus ei vissiin ainakaan riitä.
Ehkä murha?

3) Ilmaisen viinan bileisiin.
4) Ettei Lidlissä olisi niin pitkät kassajonot.

Lekkiksen lempieines:

Ehdoton suosikkini, jota nautiskelen krapulassa:
Saarioisen tonnikalapasta.
Erittäin hyvää.
Resepti:
Kävele vapisevin askelin kaupan einesosastolle ja työnnä rasia takkisi sisään.
Nappaa toiseen taskuusi nopsaan siideritölkki juomaosastolta.
Juokse saatanan kovasti kotiin, ja toivo että vartija on joku läski.
Lämmittä herkku mikrossa kihisevän kuumaksi ja sekoita sitten paksuksi mäskäksi.
Varmista että massa on onnistunutta: ota tavaraa lusikkaan ja käännä ympäri.
Jos möntti yhä pysyy lusikkassa kiinni, onnittele itseäsi MasterChef.
Nauti tyytyväisenä siiderin kanssa sinä pikkurikollinen.
Erinomaista.

Lekkiksen inhon epäilyksen herättää:

1) Jos miehellä on pitkät kynnet.
2) Jos mies ei varasta kaupasta kuin kaksi olutta.
3) Jos mies tykkää lukea parturissa Aku Ankkoja.

Leka-Heka toivoo:
1) Että olisipa jo perjantai.
2) Että Afrikasta loppuisi jo se ruoka.
3) Että Venäjä ottaisi sen mikä sille kuuluu.
4) Että BackStreet Boys palaisi Suomeen.
5) Että Britney Spears olisi taas nuori. Tai edes kalju.
6) Että Leonardo DiCaprio vain ymmärtäisi kuinka kuulumme yhteen. Ja Brad Pitt myös.

Jos..
Minulla olisi lemmikki, teettäisin sillä poikasia.
Poikaset vain yleensä on niin helvetin suloisia, että vahingossa mutistelisin ne hengiltä.
Jotenkin söpöys ja silittely muuttuvat käsissäni tappavaksi yhdistelmäksi.

Sellaista kätki sisäänsä salaisuuksien avattu arkku.
Jätä kommentti, voit voittaa suklaapatukan.
Tai sitten et.
Mutta onnitella saa ja vittu pitääkin.

Tinder & Elokuun kalenteritypy.                                                                                                         

Oih ja voih, kun Lekkiksellä on ollut niin kova kiire kaataa tamponiin alkoholia ja piilotella sitä kehonsa kätköihin, niin meinaa jäädä tämä kirjoitusrumba aivan sivuseikaksi.

Otetaas reippasti leka kouraan ja naksautetaan sidukka auki ja ryhdytään runoilemaan.

Tänään minun aiheeni koskee erästä kultaista virtaa nimeltään Tinder.

Aina olen halunnut. 

Aina toivonut ja aina haaveillut.

Hangannut Miettis Ellun näytön puhki etsiskellessäni Napoa ja sitten vahingossa pyyhkinyt yli kun lopulta sattui kohdalle. 

Liian vikkelät nivelet.

No ensi kerralla sitten.

Mutta siis, vain satunnaisesti olen päässyt tätä ihanuutta hakkaamaan. 
En itse saa antautua tälle jännittävälle seikkailukentälle kokonaan, koska tuo Diktaattori on koko ajan niskan takana huohottamassa parisuhdesääntöineen.

Mutta kuitenkin..
Ihan vain varuilta tein itselleni tekstin valmiiksi, jos kuuluisin tähän siunattuun ja kovasti kadehtimaani ihmisryhmään. 

Siispä Tinderin esittelytekstini kuuluisi seuraavalla tavalla:

Hei sinä, jolla on tiukkaa veressäsi ja jonkinlainen perkele sydämessäsi.

Kylmät syysillat koittivat ja kuumat muistot lämmittävät vain poissaolollaan.

Jos et pelkää mielenterveysosastoja ja Koskenkorvaa, olet etsimäni tyyppi.

Olen viinaan menevä, mutta yleensä palaan takaisin.

Aina parempi jos sinunkin lemmikkisi viihtyvät jääkaapissa.

Minulla on kolme persoonallisuutta, kenet heistä haluaisit tavata ensin?

Tupakoitko? Jos et, aloita.

Heitä pois jo turvallisuuden tunne ja akkasi. 

Anna minun olla se sinun elämäsi suurin virhe.

nimim. Takki tyhjänä, pää täynnä.

Ja kuvina luonnollisesti toimisivat kalenterityttökuvani.
Erittäin seksikästä.

Tässä onkin uunituoreet elokuun poset.

Ei paskempia vaikka itse sanonkin.

Kiitos kaikille kuvauksiin osallistuneille kannustajille ja suhteellisen heikkotasoiselle vastapelaajalle.

Ja perkele taas unohdin kertoa kuinka siellä katiskalla kävi.