1vuotispäivä

Tänään on koittanut suuri päivä.
Leka-Hekan, siis Lekkiksen eli Legiksen blogi täytti yhden vuoden.
Hämmentävää, vuosi.
Matkaan ovat tarttuneet äidin ja siskon lisäksi muutamat ihastuttavat perverssit Twitteristä sekä satunnaisen syrjäytyneet facebookkaajat. Huomiotaan ovat osoittaneet lisäksi instagramhorot, jotka tosin hylkäävät välittömästi, kun en itse himoakaan muuta kuin omaa öljyttyä persevakoani.

Joka tapauksessa, matka on ollut kiinnostava ja välitän teistä jokaisesta syvästi.
Kiitos.
Siihen riittää hempeilyt.

Julkaisisin jotain tilastoja, jos olisi jotain julkaistavaa.
Lupaan kertoa sitten kun miljoona katsontaa menee rikki.
Saa vielä muutaman vuosisadan hakata tarinoita tietokoneen ruutuun.
Mutta jos jostain voitte olla varmoja, niin kalenteritypy antaa moponsa päristä.
Vaikka vauhti se on hidas ja ulkokuori pahasti rapistumaan päin, niin silti se on hyvin rasvattuna jotekin pysäyttämätön.

Puolivuotissynttäripäivänäni avasin salaisuuksien kirstua ja nostin hamettani hieman, joten saitte kurkata sen alle. Mikäli haluat palata 6 kuukauden taakse, se onnistuu kun painat tästä.

Sitten synttäripäivään.
Kalenterityttökuvat ovat lähellä sydäntäni ja nähdessäni kuvaussessioiden jälkeisen lopputuloksen laadukkuuden ja kuvista tihkuvan seksikkyyden olen saanut kyltymätöntä intoa jatkaa.
Välittäisinkin nyt kiitokseni kuvaajalleni, joka toistaiseksi ei ole pelännyt ympärilläni leijuvaa hapankaalin ja pakastesein kelmeää tuoksua, vaan astunut rohkeasti pimeään kanssani. Hengityssuojain kasvoillaan ja onnenkyyneleet silmissään hän on räpsinyt milloin lenkkimakkara-, milloin joulukalenterikuvia.

Nyt haluaisin julkaista ennennäkemätöntä materiaalia näistä hetkistä.
Vuodessa kertyy paljon seksikkäitä otoksia eikös vain?
Tässä olisi jotain muistojen laarista:

Suutuin. 

Humalluin.

Ei tullut kalaa.

Suutuin taas.

Halusin kepposen.

Odottelin iskelmälevysopimusta.

Kuvaajan mielestä läikkä perseessä on vain menneisyyden varjo, mutta
minä olen aika varma että siihen on iskenyt salama.