Jone Nikula.                                                                                                                                          

Hei kaikki lukijat. 

Leka-Heka piti hieman lomaa noiden vaalien jälkeen.

Tiedättekö muuten mikä on "vähän niin kuin ilmainen päivähoito?"

-Huostaanotto. 

Tällainen vihje tuli Miettis Ellulle mieleen, kun kerran pelattiin sananselityspeliä kotihipoissa. 

Ellulla on muutakin kuin hikinen ja kaunis pää. Älykkyyttä nimittäin.

Metsästin taannoin henkilöä, joka oli onnistunut bongaamaan Leka-Hekan vilkkuvaloissa.
Ja todentotta etsintä tuotti tulosta ja henkilöksi ilmoittautui Kilju T.Onkka.
Erittäin ilahduttava asia!
Nöyrät kiitokset kaikille tehtävän edistämisessä avustaneille.
(Jos sinulla ei ole mitään käryä mistä puhun, voit verestää tai lisätä tietouttasi tästä kauniista tarinasta, oikeasta ihmisjahdista).

Itse sankari siis odottelee vieläkin pakettiaan, mutta älä huoli, kärsivällisyys palkitaan aina.

Olin jo työntämässä alushousuja pussiin, kun ne alkoivat elämöidä kädessäni aivan perkeleesti ja kysyivät minulta kostuneilla silmillään:

"Äiti, miksi hylkäät meidät. Olemme olleet niin monta vuotta yhdessä." 

Ja pakko se on myöntää. 

On tämä vain kova paikka itsellenikin. 

Kaiken kokemamme jälkeen, ottaa ne nyt vain jalastani ja lähettää maailmalle. 

Ainokaiseni, pienoiseni. 

Olisivat nyt lentämässä pesästä.

Kyllä, eikä minulla ole toisia. 

Minun pitäisi hankkia uudet. En vain millään haluaisi. 

Nuo ovat niin mukavat, niin kulahtaneet. 

Niin hirvittävän märät, ettei edes helvetin ikuiset liekit saa korvennettua niitä tuhkaksi.

Niin monet miehet ovat ne nähtyään muuttuneet kivipatsaiksi, jähmettyneet niille sijoilleen.

Kyllä. 

Syfiliksen lisäksi niissä on jotain maagista voimaa. 

Tätä taikuutta kutsuttiin ennen nimellä anasyrma.

Paljasta alapääsi ja kohdista sen energia suojaamaan peltosi, talosi, lapsesi, karjasi, viinasi, kaikki. 

Se karkoittaa demonin.

Itselläni meni vain jokin jotenkin pahasti vinoon ja kaikki petikumppanini muuttuvat näkymöttämäksi.

En enää aamulla löydä heitä mistään.

Ai että, loma teki näköjään tehtävänsä. 

Teksti kirjoittaa itse itsensä.  

Eli tiedoksi sinulle T.Onkka, alushousuni lähtevät matkaan, heti kun tämä tuskainen eroprosessi on saatu suoritettua.

Sitten seis joutaville lätinöille!

On minulla myös yksi murjottavakin varattu täksi kerraksi. Aijai. 

Herkku on hän. 

Erittäin suuhun pantavaa matskua.

Siispä asiaan.

Olipa taas kerran suomen kaunein kunta ja siellä suomen kaunein koti. 

Suomen kauneimman kodin sisällä järjestettiin jälleen kerran kotibailuja. 

Tämän kauneimman kodin asukkaat olivat rakentaneet, maalanneet, tapetoineet, hinkanneet ja naulanneet kaiken uudeksi ja kauniiksi, jotta he itse viihtyisivät asumuksessaan ja vierailla olisi mukava tulla.

Vieraat nautiskelivat juhlan antimista ja tunnelmasta ja eräs kutsutuista piti silmiään auki kaikelle näkemälleen.

Tästä vimpanpäälle viimeistellystä 200 neliöisestä lukaalista hänen kommenttinsa oli: 

"ulkoseinästä näyttäisi muuten puuttuvan yksi laatta." 

Kyllä oli tarkka tämä nokkela miespuolinen olento, jonka seura oli muutenkin yhtä miellyttävää kuin naulojen asettelu kynsien alle.

Niinhän sieltä puuttui. 

"Kiitos huomautuksesta vitun kyrpä"  juhlien suuritukkaisin nainen hymyili, emäntä itse.

Juhlat olivat tyypilliseen tapaansa ihastuttavan kosteat ja viihtyisät. 

Laadukasta ohjelmaa oli runsaasti, sukkahousuihin työnnettiin appelsiineja ja tietovisailun tiimellyksessä keskisormet viuhuivat ilmassa. 

Lopulta karaoken huumaavanjumputtava rytmi alkoi kutsua yläkerrasta, ja sinne oli mentävä joutuin.  

Laulun lomassa viina ja viini, skumppa ja siideri sekä booli ja lukuisat liköörit alkoivat suorittaa tehtäväänsä ja humalaisensokerin tahraama ajattelu alkoi liikkua kankeammin. 
Mielen ja katseen sumentuessa hiljalleen yhtäkkiä karaokehuoneen ovesta astelee sisään hän.
Jone Nikula. 

Kyllä. 

Kuningaskotka liihotti nokkansa kanssa paikalle.

Mikrofoni kourassaan hän kiekauttaa jonkun ikivihreän hevi-iskelmän ja yleisö katselee häntä tyytyväisenä. 

Laulunsa lopuksi Jone jakaa kädessään roikkuvasta S-marketin pussista karhun tölkkejä jokaiselle kuulijalle. 

Myös minä sain yhden. 

Punastun. 

Ihana Jone, niin antelias. 

Avaan antamasi lahjan ja alan niellä. 

Hörpin olutta helposti, yhtä ahnaasti ja kyltymättömästi kuin sperm...mitä tahansa muutakin alkoholijuomaa.

Ja siinä keskittyessäni itseni pöhöttämiseen ehdit hävitä näköpiiristäni, minne olet mennyt? 

Etsin kaikkialta, kunnes joku kertoo sinun olevan lähdössä. 

Juoksen perääsi ja löydän sinut ulkoa. 

Ilmoitan sinulle, otetaan selfie jooko ja sinä suostut. 

Kuvistamme tulee hupailevia, olemme villikissoja ja tiikereitä, kyllä me hupsuttelemme täysillä! Tosissamme.

Huh, kuinka sottaisia muistoja tallentuikaan kameralleni. 

Sitten hupailu päättyy ja nouset autoosi. 

Se on punainen Toyota Corolla, neljä vaihdetta. Tismalleen samanlainen kuin isälläni. 

Veivaat ikkunaa alemmas ja sanot minulle karhealla äänelläsi: 

Mentäisiinkö ulos perjantaina tai maanantaina? 

Hiljaa näytän sinulle sormessani kieppuvaa koristettani, olen naimisissa. 

Katsot minua yhtä hitaasti kuin Kauniissa ja Rohkeissa ja kuiskaat ettet ole koskaan uskonut instituutioihin. 

Sitten kaahaat pois hiustesi hulmutessa tuulessa ja jätät minut tuskaisesti sille pimeälle pihamaalle, sen kauneimman kodin eteen, jonka ikkunoita olen baari-illan jälkeen haravan varrella hakannut, ystävieni sammuttua sämpylä kourassa sänkyynsä.

Aamun saapuessa tiedän että se oli unta. 

Yksi selvä asia paljasti tapahtumat epätodelliseksi.

En koskaan juo olutta. 

En juo sitä ahnaasti, hädin tuskin saan suullisen nieltyä. 
Oksentelen sitä vain jonnekin urheilukenttien laidoille.

Ja siksi, että todellisuudessa en olisi koskaan päästänyt sinua ajamaan pois. 

Tiedoksesi vain Herra Kapteeni, olisin repinyt vaatteet päältäsi, kypärä täristen nostanut kättä lippaan ja sitten laskenut sepaluksellesi. 

Oltaisiin kiehnätty sen kauniin kodin ulkoseinää vasten sen verta kovasti, 

että nyt niitä laattoja olisi irti useampi. 

Jone, meidän välillämme ei koskaan olisi ollut konditionaaleja.  

Minua ei kiinnosta mitä se tanssiva akkasi siitä olisi tykännyt. 
Minua kiinnostaa vain se miksi laitoit hammasraudat suuhusi, 
vittu minä rakastin sinun kieroja legojasi niin perkeleesti. 

Olet mieleiseni Fabio.
Sopisit täydellisesti Harlekiinin kanteen.

Ja Moisio ja Heikelä. 
Toivottavasti kerrotte tästä Jonelle. 
Miettis Ellu on kiinnostunut sinusta Harri. Se nosti jo Tinderinsä yläikää 70 asti. 
Vieläkään et ole tullut vastaan. (ps. Ja minä olen vieläkin vähän kiukkuinen kun et tullutkaan silloin, vaikka lupasit).
Heikelä.
Riideltyämme verissä päin päätimme, että sinut me jaamme. 
Revimme tasaisesti kahteen osaan ja sitten me herkuttelemme.

Miten vitun vanha sä nyt sitten oikein olet?

"Kauneimmat kukat on tehty revittäväksi."
-Pikkuveljeni

Ja se Linnanahde, sitä ei tahdo kukaan. Liian natsi minulle ja liian hölömö Miettis Ellulle.