Uni 2.                                                                                                                                                    

Ennen kuin luet, avaa tämä tunnelmanluoja taustalle.


Oijoi.

Leka-Heka näki unta.
Isä Jumalan suuressa armossaan lähettämää unta.

Oh..
Tapahtumat sijoittuvat lapsuudenkotini pihamaalle.
Oli hämyinen ilta.
Tehtävänäni oli painia.
Painijoita oli paljon ympärilläni mutten välittänyt heistä.
Ja muistan painineeni n.190 senttisen olennon kanssa.

Taustalla soi Hopeinen Kuu ja minä painin.
Painin voimallisesti.
Minä painin Alexander Barkovin kanssa.

Oi Jumalani..

Sitten musiikki valtasi mielemme.
Se oli niin kaunista painia.
Annoin kaikkeni.

Sitten heräsin.
Jumalat ovat kiusaajia, kaikki hyvä loppuu niin nopeasti.

Jos tämä on enneuni hopeasijasta, minua lohduttaa ikuisesti että Alexander,
saanko sanoa Sasha..

Lapseksi suutelet erittäin hyvin.
Kuullessani jatkossa tämän viettelevän rytmin, muistan sinut aina.
Tämä on meidän kappaleemme.

Saavu ei koskaan kai tällaista iltaa.

Tarina pullonkeruusta.                                                                                                                              

Heissan teille sokerihiirille, jotka olette jälleen saapuneet hunajaisille mailleni makean perässä.
Täällä sitä tahmaa tarjoillaan saavi tolkulla.

Äitienpäivän juhlakakut on nyt taputeltu ja katse suunnataan harmaaseen viikkoon.

Kilju T. Onkka on ottanut minuun satunnaisesti yhteyttä odotellessaan pakettiaan.
Hänen kanssaan käyty kommenttikeskustelu Jone Nikulan tekstin alla sai mieleeni juolahtamaan erään tärkeän aiheen.
Nimittäin Leka-Heka haluaa antaa ilmaisen vinkin, joka liittyy rahan ansaitsemiseen.
Ehkä yksinkertaisin neuvo olisi suoraan sanoa, että hanki koulutus ja mene töihin vitun pummi.
Mutta se olisi Hekan suuhun jotenkin liian rahvaanomaista ja liian meinstriimii,
sanoisi rasittava teinilauma, jonka kyllä voisi hakata pois pätemästä.

Okei!
Jos kerta ei mennä kouluun ja töihin, niin minne sitten?

Pulloja keräämään, tietysti.
Kevät aukaisee tullessaan ehtymättömät rahahanansa.
Välineiksi tähän hommaan et tarvitse muuta kuin repun ja sinne ne samat eväät, kuin lapsuutesi luokkaretkireissuille: hieman iloista mieltä ja lopputilaan tyhjyyttä.

Muista kuitenkin, varsinkin Etelä-Suomeen ovat rantautuneet romanikerjäläiset.
Ja ne perkeleet ovat onnistuneet kääntämään jonkun liiterin tai vajan ja ajeleskelevat nyt varastetuilla pyörillään ympäri kaupunkia, kuin omistaisivat koko Euroopan.
Mustat jätesäkit vain heiluvat merituulessa..
Noiden perkeleiden kanssa sinä kilpailet ansiotulostasi ja ne ovat, pakko myöntää
vittumaisen vikkeliä.

Eli varusteiksi tyhjä reppu ja sittenkin nopeat jalat. Ja lapio. Tarvitset sitä myöhemmin.
Ja ei muuta kuin matkaan!
Mutta mistä kannattaa etsiä?

Suuntaa puistoihin.
Siellä nistien piikkien keskellä saattaa olla aarre kätkettynä, tosin narkeilta on turha kuvitella pulloja saavansa, ne pitävät tiukasti omasta 0,15e huolen. Punainenkulta kelpaa muillekin.
Mutta siellä puistossa saattaa olla
kello 16:00 jälkeen keskiluokka imeskelemässä lapparitölkkejään
kello 18:00 jälkeen hipsterit esittelemässä luomuoluitaan
ja kello 21:30 jälkeen muutamia jo lapsensa nukuttaneita naisia, jotka heittelevät kännipäissään siideripullojaan nurmelle ymmärtämättä nakkelevansa timantteja käsistään.
Juu, puistot on hyvä kohde.
Ja kaikenlaiset patsasmaiset nähtävyydet, jotka ovat ympäröity penkkirivein.
Siellä kiinalaiset turistit ovat istuskelleet ja Suomen tavoista tietämättöminä jättävät arvoesineensä lojumaan tuolien alle.
Saatanan roskaajat.

Myös kaupunkien elitistiset seudut ovat mehukkaita alueita.
Siellä missä rikkaat juoksentelevat kiiresen näköisenä, missä koiranpaskat kerätään kaduilta ja missä suomenruotsalaissolkotus ympäröi ymmärryksesi.
Siellä on ihmisiä joilla on usein kädet täynnä suuria laukkuja ja take-away kahveja, pyöriä, peilejä, älypuhelimia ja siksi nämä eivät viitsi kanniskella tyhjentyneitä tölkkejä käsissään. Siispä niitä tiputellaan kadunkulmiin, porttikongien vieruksille ja milloin minkäkin pömpelin päälle odottamaan onnekasta löytäjäänsä.
Kiireettömän pullonkerääjän parasystävä on kiireinen urbaanikaupunkilainen.

Nämä paikat kahlattuasi suuntaa vesistöjen liepeille.
Rantoihin huuhtoutuu vaikka kuinka paljon herkkupaloja.
Toimi seuraavasti:
Ota pullo, heitä sen sisältämä viesti vittuun ja suuntaa kohti lähintä palautuspistettä.
Kerää kaikki autojen alle jääneet littaantuneetkin pullot.
Kunhan viivakoodi toimii, rahat ovat sinun.
Vie kauppoihin ne pantittomat virolaisetkin, ehkä niistäkin kilahtaa rahaa, jos kone olisi sopivasti rikki. Jos ei ole, esitä ettet ymmärrä myyjän puhetta ja hypi tämän silmille, ehkä se on ensimmäistä päivää töissä. Jos ei toimi, uhkaile sitä niillä nistien piikeillä, jotka myös keräsit taskuihisi.
Uhkaile myös pian paikalle saapuvia vartijoita ja tähtää kaulaan, se on aina paljaana.

Kun näet lapsia luokkaretki reissuillaan,
kaivele lapio taskustasi ja läsäytä sillä rikkaimman näköistä päähän.
Sillä on varmasti iso pullo Pepsi Maxia jossain reppunsa kätköissä.
Ja sillä läskillä kersalla on kaksi.
Ja nörteillä vasta onkin, eli silmälasipäisiä kanssa!
Napauta jokaista tuulilasiin, että kilahtaa.

Ja ne vittuilevat teinilaumat ovat täynnä päriseviä energiajuomapönttöjä,
niitä voi uhkailla vaikka puukolla.
(Ne eivät pelkää nistien piikkejä, ne etsivät niitä kun himoitsevat kamoihin.)
Leka-Heka on tavannut aina paljastaa alapäänsä.
Ja kiltisti ovat pullot vaihtaneet omistajaa.

Jeps! Näillä ohjeilla onnistut varmasti!
Ei muuta kuin ihanaa kesänodotusta kaikille ja muistakaa:
Joka päivä on hyvä päivä tienata!

Aarteet vain odottavat löytäjäänsä.

Tänään on
TILIPÄIVÄ

ÄITI

                                                                                                                                                        Meemi heti alkuun ja sen siivittämänä hyvää päivää vain.

Tämä sivusto jolle olet nyt eksynyt, on pääasiallisesti miestenpalvontalista, jolla murskataan ja rakennellaan egoja Leka-Hekan mielivaltaisessa otteessa.

Joskus on kuitenkin pakko mennä aiheen vierestä, sillä sivujuoni on kokonaisuuden kannalta niin olennainen, että ilman sitä emme kukaan olisi mitään.
Milloinkaan syntynytkään.
Koskaan olemassakaan.
Kyllä.
Puhun meidän äideistämme.
Ilman heitä ei olisi niitä upeita ja kauhistuttavia miehiäkään.
Siispä tänään Leka-Heka on päättänyt murjoa äidit.

Äiti.
Tuo yhdeksän kuukauden kannatteleva kehto.
Tuo bulgarialainen vantterajalkainen aasi, jonka selkään lastataan kuormittain kyyneleitä, haavautuneita polvia, räkäisiä nokkia ja kiukunpuuskia ostoskeskusten lattioilla.
Tuo teini-ikäisen silmien rajoittunut ja konservatiivinen kanttura, joka kuitenkin maksaa
-siis hyvässä tapauksessa-
vänisevän lapsukaisensa elämisen, laskut, vaatteet ja joutavat pelivälineet, harrastustarvikkeet, sähkökitarat ja bussikortit, sekä vippaa viikonlopun viettoon vielä viimeisetkin kolikkonsa.
Laittaa ruoan ja linkoaa kaiken loan sen lapsen edestä, saadakseen palkakseen ei yhtään mitään.
Mutta siis, sellaista on olla äiti.
Kai.
Leka ei tiedä, Leka vain murjoo.

Pohdin tähän kuvailevaa tekstiä synnyttämisestä, mutta henkilökohtaisen kokemuksen luoma rajallisuus edessäni, en halua astua sinne pimeään.
Siispä totean lyhyseti että kuulema yhtä miellyttävää kuin:

"sahattaisiin moottorisahalla kahtia"

Jees.
Millaisia äitejä maailmanhistoria tuntee?

Tietysti klassisen marttyyriäidin.
Olennon joka tekee aina kaiken, pyytämättä, vaatimatta, uupumatta, aina aina AINA.
Hän ei anna muiden koskea pölynimuriin saati tiskirättiin, koska kukaan muu ei tietenkään osaa tai tee tarpeeksi hyvin, mutta valittaa kun joutuu aina imuroimaan ja luutuamaan itse.
Siivoustarvikkeet ovat hänen pyhän alttarinsa tärkeimmät esineet, joita sivellen tämä laskee riutuneen kehonsa untenmaille, tosin vain minuuteiksi. Sillä tämä olento on tietysti nukkunut aina vähemmän kuin muut ja kovaan ääneen muistelee kuinka monta vuotta on viimeisestä vapaapäivästä sekä katkottomista 5 tunnin yöunista.
Marttyyriäidit nirisevät koko elmänsä kuin vanhat ladonovet, joiden ainoa paikka alkaisi olla juhannuskokossa.
Ja se ulina: "Kun kukaan ei koskaan ikinä, vaan aina ja ikuisesti minä minä minä", soi ikuisessa helvetin tulessa taukoamattomalla repeatilla.

Leka-Hekan vinkki:
Ota kiinni otsasi ympäri kiertävästä Strap-Onista, se on aivan väärässä paikassa ja aivan liian tiukalla.
Etsi itsellesi kunnollinen motherfucker. Se rentouttaa.
Anna sen opastaa sen otsapantasi kanssa.
Ja jätä se ukkosi, joka kerta on vain yksi löysä paska ja tekee mielestäsi tasan tarkkaan makaronilaatikon kerran kahdessa viikossa.

Juu, eikä ole edes sun synttärit.

Sitten, numero kaksi: Hulluäiti.

Voi veljet.
Toivottavasti omasi ei lukeudu tähän sakkiin.
Tälle olennolle ominaisin piirre on huutaminen. Kurkku suorana ja pää märkänä, silmien pullistuessa ulos ruumiistaan tämä ihmisraunio huutaa, oli tarvetta tai ei.
Tämä asustelee yleensä naapurissa, josta huuto raikaa aamukuudesta iltakymmeneen.
Mistä hulluäiti huutaa? No ei ainakaan aiheesta.
Hullunäidin meuhkaaminen alkaa, kun kengät eivät ole kenkätelineessä, vaan sen vieressä.
Huuto jatkuu kun kaupasta tuodaan väärän väristä maitoa, riippumatta siitä oliko toisen väristä edes tarjolla.
Hulluäiti huutaa oli vieraita tai ei, ja uhoaa antavansa raippaa naapurinkin kersoille ja imeskelee raivonvallassa röökiä silmät keltaisena.
Tämän äidin hoteissa ei aamuisin köllötellä lämpimän peiton syleilyssä, vaan mantra
 "hommiin pittää joutua"
tulee jokaiselle ympäristössä liiankin tutuksi. Oli ne hommat mitä tahansa, milloin tahansa, aina niihin pitää joutua, eivätkä ne koskaan tule loppumaan.
Hulluäiti juo lasin viiniä ja alkaa muistella, kuinka on talvipakkasessa hiihtänyt töihin sitä ikuista ylämäkeä, kärsinyt ainaisesta vastatuulesta, kun edes kenkiä ei ollut molempiin jalkoihin maitotonkan narujen painaessa versiä hiertymiä olkapäihin.
Ja niiden samaisten suksien päältä se huutaa vielä kotipihassaankin, kuinka perseestä koko elämä on.
Leka-Heka olisi todennäköisesti tätä äitityyppiä.

Vinkki: Mene terapiaan tai kaivaudu suohon.

Syö ne saatanan pillerit.

Uratykki äiti
En tiedä ei ole kokemusta.

Rikas äiti
Sama kuin edelliseen.


Imetysjargon äiti.
Huuh.
Ei tee muuta kuin imettää.
Kaikkialla, julkisesti ja ennenkaikkea: ikuisesti.
Vielä kuusi vuotta vanhaa hyljettäkin imetetään.
Tämä äiti tyyppi moittii, kuinka muiden mielet ovat rajoittuneita,
eivätkä ymmärrä millaisen yhteyden imetys muodostaa äidin ja lapsen välille.
Lapsen, joka siis osaa jo puhua myös englantia.
Nämä suhtautuvat maitoon kuin kultaan.
Pohtivat alinomaan kuinka arvokasta se on, kuinka rajallista se on, kuinka se tulisi huomioida pörssissä ja kuinka mikään muu ruoka ei koskaan ole sen vertaista.
He juovat rintamaitoa itsekin ja jakavat sitä köyhille.
Romanikerjäläiset tuijottavat hämmentyneinä kostuneita kahvikupposiaan mammojen ruiskiessa hormonipöllyissään näennäisen arvokasta rintanestettään ympäristöönsä.

Lekan vinkki: Meille kasvaa hampaat tietyssä iässä tietyistä syistä.

Jeesus mitä sakkia.

Köyhä äiti.
Köyhä äiti tuoksuu nakki- tai jauheliharisotolta.
Köyhä-äiti jumppaa kotona ja leipoo sämpylöitä, koska niille ei jää hinnaksi montaakaan senttiä.
Köyhä äiti verhoutuu kaupungille koirankarvojen peittämään fleecetakkiin ja Crocs-kenkiin, koska ne ovat niin mukavat ja koska uuden parin saa 1,99€:lla.
Köyhä-äiti shoppailee kirpputorilla ja Tokmannilla ja ajelee laina-autolla kymmeniä kilometrejä tarjous lenkin perässä.
Köyhän äidin kotona nukutaan ensin patjoilla, vesi pumpataan kaivosta ja wc:nä toimii ulkohuussi.
Sitten Nokiajuttu alkoi rullaamaan tuoden tullessaan luksusta: sisävessan ja suihkun.
Todellisuudessa köyhä-äiti on vähävarainen vain kukkaroltaan, sillä köyhä-äiti on vuorannut kotinsa yltäkylläisellä huumorintajulla ja rakkaudella, joilla se itsetehty sämpylä sitten voidellaan, koska kinkkua ja juustoa ei jääkaapista löydy.
Köyhä-äiti on Leka-Hekasta äiti tyypeistä kaikista parhain.

Leka-Hekan vinkki: Mene töihin.

Julkkisäidit.
Tähän sarjaan menisi monta värikästä persoonaa, mutta valitaan nyt kolme.

MariaVeitola-äitityyppi pukeutuu oudosti ja saa huomiota patatukallaan ja pyöreillä rilleillään.
Hän on sekoitus Heikki Kuulaa ja sotaorpoa. Lapset vain unohtuvat, kun äidillä on kiire peilailla ja kertoilla tarinoita pari- ja isäsuhteistaan Imagessa, joka on MariaVeitola-äidille tarpeeksi cool lehti esiintyä.

MariaVeitola

Huvittava pikku koira MariaVeitola-peruukissa.

KristaKosonen-äitityyppi - Suostuu esiintymään einiin-trendikkäissä Annassa ja MeNaisissa joissa ihmettelee, että tähän maahanko hän lapsensa synnytti, joka ei sitten edustakkaan hänen Suomeaan ja jossa ei tunne ainoatakaan perussuomalaista.
Kunnes omalapsi paljastuukin persuehdokkaaksi, koska kapinoi äitinsä punavihreänkuplan rakkaudentäyteistä sanomaa.
KristaKosonen-äitityyppi varjelee suvaitsevaisuutta saippuakuplansa sisäpuolella, marinoi lapsensa sen liukkaassa nesteessä ja kuplan puhjetessa onkin ihmeissään,
onko kehäkolmosen ulkopuolellakin älyllistä elämää?

JuttaGustafsberg-äitityyppi esiintyy televisiossa tyylikkäissä Ed Hardy-kuteissa ja ystävällisesti ilmoittaa muiden olevan läskejä.
Nauttii raudan takomisesta ja proteiinipierujen salailusta.
Nostaa penkistä 900kiloa ja tilaa karkit tukusta suoraan ovelle, sillä ylpeys ei anna myöten ostaa niitä suoraan kaupasta.
Tämä äitityyppi ottaa eniten yhteen imettäjähypettäjä-äidin kanssa.
Nämä eivät imetä koska silikonit menevät rikki ja koska kaikki mikä ei ole muovista ei ole luonnollista.
Lapselle tarjoillaan tuttipullosta korvikkeena lightlimua, jota ryhditetään reilulla kauhallisella proteiinijauhelisää sekä keitettyä broilerinfilettä ja hyvä niin.
Lopputuloksen näette Bull Mentulasta, joka viettää 5-vuotis syntymäpäiviään pian.

Lekan vinkit julkkuäideille: Vähemmän itseä, enemmän lasta.

Ruokavalion pohjana lienee salaa syödyt irtomakeiset.

Onnea Möykky!

Luontoäiti
Tämä kannabiksen ja pakuriteen tuoksuinen hippiäiti joogaa ja meditoi rastojen valuessa räsymatolle.
Kaikki 12 lasta on puettu kulahtaneeseen oranssiin, metsänvihreään, suonruskeaan ja saveen. Harmoniaa huokuva äitykkä istuskelee nuotion äärellä tuntien samalla nuotiossa roihuvien koivunhalkojen tuskaa.
Tämä olio hymyilee kokoajan rakastavasti ja puhuu liian hitaasti.
Soittaa luomukitaraansa aivan päin persettä ja kirjoittelee lauluja, jotka ne vasta perseestä ovatkin.
Lapsi saa paljon syliä muttei lainkaan rajoja ja sitten näitä anarkistisia vapaankasvatuksen tuloksia pamputetaan poliisin patukalla päähän.
Tämä olento ei oikeastaan syö muuta kuin puustapudonneita puolimäräntyneitä omenoita sekä porkkanoita, joita se huonolla omallatunnolla S-marketista ostaa.
Luontoäiti ei lue tätä tekstiä, koska hänellä ei ole nettiä ja koska kaikki elektroniikka saa hänen auransa ja chakrat vispaamaan aivan vituralleen.
Lisäksi luotoäiti ei edes välitä äitienpäivästä, koska se ei ole tippaakaan hindulaista, aivan liian kaupallista, liian orjuuttavaa, liian länsimaista eikä anna lupausta Nirvanasta.

Lekan vinkki: Tämä maailma tuhoutuu paastostanne huolimatta, joten onko pakko elää ilman sähköä ja juoksevaa vettä siinä toiveessa, että kumpa jokainen muukin vain eläisi niin?
Tosin, omapahan se on, teidän kylmä ja pimeä mökkinne.

Pullantuoksuinen äiti.
Ja marjapiirakan ja munkkien, pitsapalojen, mokkapalojen, korvapuustien, kinkkupiirakan, jauhelihapiirakan ja kanapiirakan sekä voileipä- ja juustokakkujen ja karjalanpiirakoiden, upporasvassa paistettujen mozzarellatikkujen, jalapenopopperssien, ranujen ja lihapullien käristämä rasvaäiti.
Vatsansudultaan pyöreänmuotoinen pehmoinen hahmo, joka etenee elämässään lempeän pullavaksi mummotyypiksi.
Pullantuoksuisella äidillä on kuitenkin salaisuus, se pitää Hondan nahkaliiviä.
Ihan totta, olen Suomen kauneimmassa kunnassa nähnyt.

Leka-Hekan vinkki: Joskus on ok syödä myös satunnaisia määriä hedelmiä tai vihanneksia.
Vaikka maanantaisin, kun sehän on paskapäivä muutenkin.
Juhlapyhiä ei kannata vitamiineilla pilata.

Maailmanpelastaja äidin.
Tähän porukkaan menee Äiti Teresa ja Äiti Amma.
Jotkut tosiaan pelastavat maailmaa rakkaudella ja halaamalla, toiset kuluttavat aikaansa kirjoittelemalla tällaista roskaa.

Lopuksi vielä Leka-Hekaisa kuva.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, kaikille mainituille ja mainitsemattomille äitityypeille, äidittömille, äidiksi haluaville, äitipuolille ja puolikkaille äideille, teiniäideille, milffeille ja miehille jotka haaveilevat äitiydestä, erittäin viihdyttävää ja kakkuista äitienpäivää!

Leijonat MM2015                                                                                                                            

Huhheijaa.
Vapun iloittelut ovat kunniakkaasti takanapäin.
Tämäkin teksti piti kirjoitella aikaa sitten, mutta koska Hekan elämä ei oikein ikinä ole ollut päivän päälle, niinpä väkersin tämän tyylikäästi myöhässä.
Kirjoittaminen jäi vähän toissijaiseksi, kun oli kiire nautiskella darrasta itkemällä peloissani suihkun lattialla, romanttisessa kynttilänvalossa mieheni syöttäessä minulle banaania.

Mutta se siis vapusta. Asiaan.
Ensiksi taas pohjustamme.

Kevään merkki ei ole vain se, että koiranpaskaa on jokaiset uuden valkoiset kevätkengänpohjat pullollaan.
Eikä myöskään vain se, että puliukot sulavat talviroudastaan huutelemaan hävyttömyyksiä työssäkäyville, vielä elämään uskoville ihmisille, sekä kierrättämään kanssani Valdemarpulloa ringissä.

Yksi varmimmista kevään merkeistä on jääkiekon MM-kisat.

Tämä jännitysnäytelmä olisi taas edessä.
Aikana, jolloin en vielä ollut mennyt naimisiin Mr. Jääkiekon ja tämän kanavapaketin kanssa, minunkin elämääni ilahduttivat Leijonajoukkueen jokakeväiset mylväisyt ja heille sävelletyt surkeat kannustuskappaleet.

Paljon on kuitenkin muuttunut.
Koska olen julkaissut diktaattorin tekstejä aikaisemminkin,
löimme päämme yhteen, minä kaaduin portaissa ja siksi sain mustansilmän,
ja arvostelimme Leijonatiimin sulavassa yhteistyössä.

Enhän minä koskaan voisi jättää tätä hien ja testosteronin kyllästämää lihasmassaa moukaroimatta hyvä jumala
..Oli sitten miten kova jääkiekko- ja amfetamiiniyliannostus päällä tahansa.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin korostaa, että koska Jere ei kuulu joukkueeseen,
se ei koskaan voi olla aivan täydellinen. 

Aloitetaan maalivahdeista:

Diktaattori:
Atte Engren, hyvin perusvarma, johon homma ei kaadu, muttei myöskään häikäise.
Taattua Suomi-laatua.
Juuse Saros. Tulevaisuuden nimi, oppija ja hyvä kirittäjä muille mokeille, mikäli kiekot alkaa pomppia. Ei isojen pelien ukko -vielä. Varmuudella kovatekijä tulevaisuudessa.
Rinne on Raskin ohella ainoa suomalainen NHL:n ykköskorin jätkä.
Suomen joukkueen ensimmäinen peli on aina ollut vaikea ja sieltä on noustu.
Mokkeihin tämä homma ei tule kaatumaan.

Leka:
Tämä Engren on kyllä aika paljon erään Suomen kauneimmassa kunnassa asuvan insinöörin näköinen.
Ja koska se  kirjanoppinut on tosi jees, niin olkoon sitten hänkin.
Juuse Saros näyttää sievältä killisilmältä, onko noin poikosesta muualle kuin kahlaamaan käsipohjaa matalassa päässä? VAKUUTA MINUT JUUSE!
Ja Aah, Pekka.
Anna olen sinun Barbie.
Minulla on samalainen nukkemainen tiimalasivartalo, siis jos noita läskimakkaroita ei lasketa.

Puolustajat

Diktaattori: 

Suomen pelin perustuessa tiiviseen viisikkopuolustukseen Euroopan mittapuulla ihan hyvä joukkio. Tasaisen varmoja suorittajia.
Ottaako Lindell suuren harppauksen eteenpäin?
Povaan että kyseinen Herra tulee olemaan maajoukkueen ilo ja runkopuolustaja vielä monet kisat tästä eteenpäin.

Jaakola on Pakki isolla P:llä. Perusvarma puolustaja, vähiten virheherkkä omassa päässä.

Ristolainen jäi pois, olisiko Jokipakka vähemmän koheltaja?

Melartin mulkkumaisuutta olisi tarvittu turvaamaan maalivahdin koskemattomuutta ja antamaan poikittaista kylkeen niin perkeleesti.

Leka: Sanoiko joku mulkku? Tulipas nälkä.
Ei puhuttaisi enää jääkiekosta. Koskaan.
Muuten se tunari, Lasse Kukkonen puuttuu.
Mies joka ei koskaan ole mitään katsojan mielestä, jota kuitekin sisäpiiriläiset ylistävät.

Diktaattori: Kukkonen ja Väänänen muodostivat sellaisen pakkiparin Shotsissa ettei heidän ollessa jäällä omassa päässä soinut kertaakaan.

Leka: Aijaa. Siellä Shotsissa muuten sammui Paavokin.

Diktaattori: Pysy asiassa. Sinä et koskaan pysy asiassa nainen.

Leka: Ok. Vittu. Jere vaan puuttuu. Minun Jereni.
Haluaisin silitellä Jeren hauiksia.
Ja penistä.

Hyökkääjät

Diktaattori: Kautta linjan laadukasta porukkaa. Barkov hyvä lisä.
Paperilla kaikki vaikuttaisi olevan ok, kunhan ketjut saadaan toimimaan oikeasti.

Kokonaisuudessaan hyvin kasattu ja roolitettu kokonaisuus niillä pelimerkeillä joita Suomella on. Joka ketjulla on maalinteko potentiaalia. 

Ylivoimapyörittäjiä löytyy kyllä, mutta kuka pistää kylmänviileästi kiekot reppuun?
Komarov, Immonen, Pihlström suosikkiketju. Laidoilta löytyy räiskyvyyttä, voimaa ja tunnetta. Keskellä mahdollisesti Suomen luotettavin sentteri.
Donskoi ja Kemppainen hyvässä hypessä kärppäkevään jälkeen, mikäli sama jatkuu kansainvälisellä tasolla on ovi Pohjois-Amerikkaan raollaan.

Leka: Kuules, tätä tekstiä ei jaksa lukea kukaan..

Diktaattori: Hiljaa nainen.
Pesonen, Louhivaara, Hartikainen, täyttänevät paikkansa vaikka ovatkin tasoltaan enemmän EurohockeyTour-miehiä.
Toivottavasti olen väärässä ja lunastavat paikkansa laumassa.

Spekuloinneissa pyöritelty Olli Palola ei päässyt joukkueeseen, joka oli oikea ratkaisu.
Roolia ei löydy. Roolia ei löydy. Ei roolia. Olkoonkin vaikka Snaipperi.

Leka: Mikä snapsi?
Minä todella tarvitsen sellaisen. Nyt nämä analysoinnit menee jo liian pitkälle.
Katsotaanpas välillä kuvia.

Aivan insinöörin näköinen Engren.

Saros, pikkukisu <3

Pekka Rinne näyttää siis Barbien Keniltä..

ja Topi Jaakola näyttää Pekka Rinteeltä.

Ruutu kelpasi myös hilsekasvoksi..

..ja Juhis näyttää siltä, ettei koskaan oppinut aakkosia.

Barkov vaikuttaa 14-vuotiaalta..

..ja Miettis Ellu on puraissut Komarovin kaulassa roikkuvaa MM-mitalia juhlahumussa vuonna 2011.

Janne Pesonen näyttää ihan ex-poikkikseltani.
Terkkuja Jukalle.

Atella näyttäisi jääneen suu auki.

Ja Pihlström ei ole koskaan näyttänyt näin huonolta.

Leka:
Summa summarum.
Jere puuttuu.
Myös Iiro Pakarinen puuttuu.
Leka-Heka on ollut Iiron koulukummi ala-asteella.
Leka-Heka on värjäillyt Iiron tukkaa parturi-kampaamo Hilkassa.
Aikamoista elämää.

Diktaattori: Älä jaksa lätöstää niistä jotka eivät ole paikalla.
Valmentajat.
Heihin luotetaan kuin vuoreen.
Helvetin hyvä.
Voittavia luotseja.
Parempia ei löydy, ei sitten vittu mistään.
GM Jere Lehtistä myöten vimosen päälle kovantason ammattilaisia.

Povaus sijasta:
Tähtimoken liittyttyä joukkueeseen myös finaalipaikka on realismia.
Altavastaajan asetelma on aina sopinut suomalaisille. 

Voitetun puolivälierän (naiset: tämä tarkoittaa siis pudotuspeliä, tulos tai ulos) jälkeen, kaikki on mahdollista.

Leka-Heka uskoo mestaruuteen. Aina. AINA. Euroviisutkin voitetaan. Kaikki voitetaan.
Pistetään Tampere sekaisin.

Sitten pari sanaa vastustajista:

Kanada -  suosikkijoukkue koottuna erästä erilaisia vittupäitä.
Uusi valmentaja kusee homman.
Mikäli pojat ei ole baarireissulla vaan pelaamassa, niin jo kovan nimilistansa vuoksi lukeutuu ennakkosuosikkeihin.
Iso kaukalo, joukkueen kokoaminen tapahtuu lyhyessä ajassa. Ja keppana maistuu hyvältä.
Crosbyllä olisi tilaisuus kolmenkullankerhoon. Mutta kumpi maistuu paremmin?

Ruotsi - Laadukkaita homopelaajia jälleen kerran joukkue täynnä.
Korokkeelta vilkuttelee Filip Forsberg ja Ekman-Larsson.

Tsekki - Potentiaalinen mustahevonen kotikisojen siivittämänä.
Jagr ei kuole koskaan ja peli näyttää kulkevan.
Jakub Voraceh kovassa iskussa ja lisäksi joukkueella hyvä mokke (Pavelec).
Joitain kipeitä riistomaailmanmestaruuksien vientejä historiassa, mutta silti aina ennemmin Tsekki kuin Ruotsi.

Kääntyvätkö kotikisat hurmokseksi vai murtuuko selkä paineiden alla?

Venäjä - Tyypillisesti Venäjältä voi odottaa mitä vain.
Malkin ja Tarasenko, Kovaltsuk, Radulov ja erinomainen molari Bobrovski.
Appiukon näköinen valmentaja Znarok pitää porukan ja starat kurissa ja lapioi löysät pois niin egoilijoista kuin omista housuistaankin.
Pelituulella erittäin kova sakki. Pienenä miinuksena puolustus sekä venäläinen mentaliteetti. 

USA: Nimetön paska.
Tähtilipun alla ei pelaa ainuttakaan tähteä, mutta silti onnistui löylyttämään suomipojat.
B-luokan pelaajat tekivät maaleja paremmalla prosentilla kuin Suomen A-luokan pelurit.
Huomiona sanottakoon, että mielenkiintoista nähdä Jack Eichel miesten tasolla.
Mitaliporukkaa tämä sakki ei ole edes hyvällä tuurilla.
Puolivälieräpaikka on realismia, kuten myös alkulohkoon jääminen.
Maalivahdit junnuista ja AHL:stä. Miksi edes vaivaudutte? (Jahas, näin on kirjoitettu ennen kisojen alkamista, joten täytyypä syödä sanansa ja paskainen hattu päälle, Norjakin kaatui näiden edessä.)

Pikkuiset tulevat kiusaamaan isompiaan.
Sveitsi, Latvia, Valkovenäjä ja Saksa, saattavat yllättää, mutta eivät mitaleille saakka.
Satunnaisia loistopelejä ja ylimielisten kyykyttämistä, mutta huippuhetket jäävät hetkellisiksi.
Näytön paikka yksittäisille pelaajille. 

Sveitsistä saa juustoa ja suklaata, Saksasta natseja, Valko-Venäjältä ruton ja Latviasta huoria.
Kukaan em. ei voita jäkiksen MM-kisoissa tänä vuonna.

Eikä Tanska voita mitään koskaan.

Ainiin, vapusta vielä.
Leivoin munkkeja.
Aikamoinen jauhopeukalo vaikka itse sanonkin. GO SUOMI!