Bäkkärit.                                                                                                                                             

Pitkät ala-asteen käytävät, kauan odotetut kotibileet ja vielä kovemmin odotettu kutsu. 


Nyt on pyhänsä äärellä janoinen matkamies.

Suuta kuivaa, kieleni on kuin aavikonvaeltajan nahkainen sandaali. 

Sen kuivat uomat ovat muodostavat kanjoneita huulilleni, huutavat kosteutta. 

Jotain virkistävää, vilvoittavaa vettä, jotain yläasteelaisen suljetun huoneen salattuja huokailuja.

Viimeikin olen saapunut lähteelle.

Te olette humalaisten unieni valuva vesi. 

Ei! Te olette Niagara, Suurin koskaan nähty Kuohu.

Teidän loiskuvan kosteutenne imisin ikenilläni itseeni rajusti, 
Tämän kyltymättömän janon vain teidän suolainen, liian valkoisissa esiintymisvaatteissa vuodatettu hikenne tyydyttäisi.

Saatte minut polvilleni, huudan, anelen, armoa, antakaa kaikki, vaatteenne, hikenne, raivonne, kuumuutenne. Haluan riisuuntua, haluan vääntelehtiä vuoteellani, haluan laukausta rakettinne maata kiertävälle radalle, haluan teidät jokaiseen soluuni sisälle, haluan tarjota pimeimmät yöt ja kireimmät vyöt, läimiä perseenne punaiseksi, haluan hakata päänne irti lapiolla ja haudata tunkiolleni...siis mitä, EN!!

Koskaan en teitä koskettelisi oudosti, vain kun nukutte. 

En ikinä pakottaisi syömään vihanneksia lautaseltanne loppuun. Olisin täydellinen nainen.

Ainoa toiveeni Teille, tanssitaan vielä yksi hidas. 

Kiltti vielä yksi, rakastan tanssia niitä hikisiä hitaita. 

Tarttukaa vyötäisiltäni kiinni, upottakaa sormenne perstaskuihini,

antakaa minun huumaatua Axen tuoksusta. 

Tanssissamme painaudun vasten teidän mustia Lewiksiänne, saisin tuntea Nokian 3300 etutaskussanne. 

Uuh, tämä hetki on ikuinen. 

Niin pelokkaasti suutelisin, adrenaliini kuohuu aivoissani yliäyräiden kaiken huuman jäljitä.            Kotona vaaleanpunaisiin lakanoihini kietoutuisin ja antaisin discojytkeen jälkeisen muiston jyskyttää minut suloiseen uneen.

                                                                   Backstreet Boys

Nick

Kaikki rakastivat sinua. Sinun ihanaa blondattua piiskaasi keskijakauksella. Sinä todella olet poikabändikamaa, ehdottomasti. 

Minun on kuitenkin sanottava, pääsisit vain kakkospesälle, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. 

Liian kiltti, liian kaunis. Enkelipoika vaikka vähän naisia hakkaakin. 

Okei, oikeasti saisit vuodattaa minunkin vereni.

A.J.

Subutexin tuoksuinen tervehdys! Bändin pakollinen nisti. 

Pahanpojan maineessa, tule tänne niin otetaan siitä selvyys.

Minä tarjoilen löysää persettä ja tiukkaa viinaa.

Olet osa jotain hyvin kaunista, googlaa itsesi. Asiat selviävät, sinä myös. 

Muistot palaavat aikanaan, katso vaikka tätäkin kuvaa, et varmasti halua unohtaa, ethän.

Kevin.

Bändin ainoa, joka on näyttänyt 45-vuotiaalta koko elämänsä.
Keski-ikäisten naisten kestosuosikki, turvallinen köpö, hiljainen, vetäytyvä, porukan rassukka, että saat jokaisen kirjastotädin kädet tärisemään. 

Olet ainoa jonka on täytynyt kiertueilla pyytää erillistä oleskelulupaa kulmakarvoilleen.

Ne todella elävät omaa elämäänsä, joko ne tekivät soololevyn? 

Kevin, haluan kiittää näistä vuosista, koska sinulla ei varmaan ole enää montaa jäljellä.

Howie

Sinä pikku simasuu. Lanteitasi keikuttava lattaripoika.
Sinun suklaasilmäsi muodostavat sellaisen fondyyn että vaahtokarkkini sulaa pelkästä ajatuksesta. Olenko koskaan kuullut sinun sanovan sanaakaan?
No. Su objetivono es hablar, sino a bailar, mi àngel.
Hyvä että edes yksi maahanmuuttaja on saatu töihin, kirjoitit vain nimesi paperiin josta et osannut lukea sanaakaan.
Heh. minä vain vitsailen ulkonäölläsi Howie. Oikeasti rakastan sinua kiihkeästi.
Sinulta puuttuu vain kultaketju kaulastasi, Hawaii-paita päältäsi ja ruokalista kädestäsi.
Olet jokaisen pikkukylän pizzerianpoika, jota kaikista meistä vetyberoxisimmat rakastavat syvästi. 

  

Brian

Viimeinkin, kaikista heistä pienin on ehdottomasti se suurin. 
Pikkukääpiöni, puraisen perseestäsi palasen. Taidan hotkaista sinut kerralla, kokonaisena! 
En vain halua tehdä niin, vaan myös voin tehdä sen, sokerimuruseni.
Taidat olla syntynyt mehiläiseksi, koska olet niin hunajainen. 
Pikkukirppu, saat alapääni syyhyämään. 
Ikioma pillerinpyörittäjäni, saanhan olla lantapaakkusi. Kierittele minut vuoteen kautta auringonlaskuun. 
Aina kaikkien kuolatessa Nickiä, minä katselin vain sinua Brian, vain sinua.
Olet niin vikkelä hyppiessäsi lökäpöksyissä ja tehdessäsi niitä hienosti harjoiteltuja liikkeitä esityksissänne. 
Maailman suurimmat asiat tulevat joskus pienissä paketeissa, noin 173 senttisissä tarkalleen.

Teidän kanssanne hetket liukuvat liian nopeaan, kuin vesi sormienvälistä, valuvat maailman taivaan sineen, syttyvät tuleen, savuna häviävät historian lehtien havinaan. 

Kun teidät vain kerran saisin jokaisen.
Jokainen, lopettakaa jo pelailu sydämelläni, kiltit antautukaa minulle kerran, 
niin voisin kuolla aamen huulillani.

Mies köyhän, kurjan ja sorretun asialla. 

Jos maailmassa pitäisi valita joku sauvansa kanssa oikeutta jakamaan, se ehdottomasti olisi hän. 

Byrokratia, ala valua nihkeää hikeä, sillä tämä oikeusajattelun raskassarjalainen ei pelkää juristeja tai yritysporhoja. 

Hän lyö luun kurkkuun niin velkojalle kuin verokarhullekin. 

Hän metsästää kieroilijoita ja  kyykyttää kiertelijöitä. 

Hän sitoo pyörätuolin autoosi, sinun hairahduttua parkkiruudun kanssa pahuuden poluille.

Hän on suomalainen pitkänlinjan toimittaja, oikeustaistelija, uupumaton vääryyden vastustaja.

Mies joka on suostunut haulikon eteen asiansa puolesta. Hän on, te tiedätte kyllä kuka;

Hannu Karpo. 

Tämä mies liiti taikaviittansa voimin pimeällä yötaivaalla, saapuen epäoikeutettujen koteihin sudenkarvakuontalo päässä ja hirvipaisti kainalossa. 

Hän sukelsi joulun alla postikorttipinoon valkaten kinkulle onnekkaan voittajan.
Tänä päivänä hän varmasti onkisi raasuja merestä ja Lekkiksen ojasta. 
Vaan ei.
Pakastevihanneksia vaan kaikille.
Niitä tölsyssä mainostetaan kuin suurtakin herkkua.
Hannu, kasvikset ovat pahoja.
Ei kukaan halua syödä mitään sellaista.

Silti.

Karpo. 

Haluan olla sinun väärin kaivettu ojasi.

Rajan yli rakennettu sauna.

Kahden pennin karhuttu lasku. 

Alkolukko ja invapaikalle ajettu Mercedes.

Tehdään oikeutta koko Suomen kansalle.

Tule ja työnnä jo pääsi vuorostaan minun karvareuhkaani. 

Sekin ulvoo kuuta iltaisin.

Anna minulle oikeutta oikein Karpon kädestä. 

Hans.                                                                                                                                             

Olemme taikinatehtaassa, suuressa kirkkaassa ravintolassa, kuuletteko pianon. 

Milanon ylhäisessä tuoksussa. 

Täällä tuhansien känttyjen kartanossa asuu suursuosikkini, Hans. 

Leivottaisiinko?

Hups. Vahingossa käteni hipaisi persettäsi. Jauhoista jäi jälki. Ethän pahastu. 

Et tietenkään, olethan naimisissa. Niin minäkin. Me ymmärrämme toisiamme.

Vatkaamme taikinaa vierekkäin, ääneti. 

Sieluni huutaa sinua työntämään ihanan jauhopeukalosi peppuuni. 

Jos sinä olet joulu niin minä olen torttu. 

Sinä olet tonnikalapalat, minä olen se öljy. 

Ei koskaan hiutaleita vedessä, tämä ei ole mitään sellaista. 

Me olemme paloja öljyssä, Hans. Sinä ja Minä. 

Muista se aina. Paloja öljyssä. Muista Laatu. 

Meillä on muutakin yhteistä kuin halu saada pulla uuniin.

Lidl on minunkin luottokauppani. 

Nautin siitä köyhästä tuoksusta, joka siellä tervehtii sieraimiani. 

Kuin lapsuuteni äidin nakkirisoton äärellä. 

Sinun sänkesi minä leivon suoraan piirakkaani. Rypytäthän minut umpeen. 

Olen täydellisesti tutiseva vanukas voimallisessa otteessasi. 

Vavahteleva lihahyytelö lihaksikkaassa syleilyssäsi. 

Se minä olen. 

Lupaan, en ole yhtään lättänä.

Olen kuivakakkujen kruunattu kuningatar. 

Viinan ryhdistämä Rouva Runeberg, Vaniliakreemiä pursuava perkeleellinen pullapitko. 

Kohoan ja turpoan, valun yli äyräiden sillä hiiva, se minulla on omasta takaa.

Leivo minusta unelmiesi upporasvattu donitsi. Väännä brownie vaikka päälleni. 

Koskenkorvapuusti. 

Ikioma Jyystökakkusi. 

RedBullVelvet- cake. 

Mustikkashottipiirakka.  

Tule jo nopeasti, ennen kuin lieteni lämpö laskee, liivatteeni hyytyy.
Antaudu taikinoidemme taianomaiseen tanssiin, sekaannu minuun sillä samalla sairaalla tavalla, 
kuin se poika siihen omenahyveeseen.

http://image.citycdn.fi/01/42/05/10/cdea947be9cab09245e741098a9d4286.jpeg

https://nicholawatkiss.wordpress.com/2013/03/25/brand-cmyk-and-rgb-colour-values/

Silmä- leukapussien kolmenkärki.                                                                                                          
Aika siirtyä kotimaisiin klassikoihin, aitoihin ja rehellisiin suomalaisiin uroksiin urheilunsaralla!
Heitä on paljon, mutta jonkinlainen jako on tehtävä.
Siispä, tänään esittelyssä silmä- ja leukapussien ylivoimainen kolmenkärki.

Pronssisen pystin pokkaa melkoinen persoona, mies joka ei esittelyitä tai selittelyitä kaipaa. Tohmajärjen karpaasi on mies jonka paikkaa palvontalistalla ei pidä koskaan epäillä saati kysenalaistaa.
Tämä mies nakkaa keihästä vaikka sukset jalassa perkele ja vittuillessaan heiluttaa yleisölle.
Hän jaksoi oman menestyksensä ohella kannustaa kisatovereitaan,
Heli, muistatko miten se meni? Niin että kusi lentää vai vittu repeää? Miten vain, klassisen kaunista Seppoa se oli.
Aina jaksoit kehua kisapaikkoja loputtomiin. Saksa, tuo suosikkimaasi, niinhän meidän kaikkien.
Sieltä on tullut historian saatossa paljon kaikkea kaunista.
Tämä mies ei juoksentele rinkiä, ellei ole aivan pakko perkele. Ja Seppo, kuninkaille mikään ei ole pakko.
Et ole vain historiankirjojen sankari, olympia- ja MM-mitalisti, vaan myös melkoinen 80-90-lukujen taitteen Johanneksen ilmestys.
Seppo Räty.
Nakkasit sieluni kaaressa kentälle.
Minulla on sauna lämpiämässä ja olutta kylmässä.
Laitetaan lenkki tulille ja lopuksi lupaan sinulle, saat kangellasi keihästää nurmeni ainakin sen kuusi kertaa.

Hopeisen sijan saavuttaa melkoinen legenda hänkin.
Timo Jutila.
Ex-jääkiekkoilija, nyttemmin koko kansan sydämet syönyt grillimestari.
Hän ei ole vain mies isolla M:llä, vaan myös Mahalla ja Poskilla!
Timo, sinä saisit sotkea minun sormeni makkarallasi.
Grillaa minulle sellainen kyrsä, että tämä loputon lenkintuska loppuisi hetkeksi.

Haluan majoneesisi poskilleni
kurkkusalaattisi kaulalleni
sinappisi jonnekin syvälle sieluuni

Tule jo leikkimään kanssani nakkipiiloa. Makkarakukkaroa. Lenkkikätköä.
Kaikkia meidän suosikkipelejämme, sillä sinä olet sankari ja sankarit tulee palkita

Ykkössija onkin yllätys!
Korkeimmalla korokkeella patsasteleekin mies, joka ei ole koskaan ennen sinne kavunnut.
Silmäpussien ylivoimainen voittaja, suuruusluokassaan ainoa laatuaan.
Muut jäävät telineisiin seisomaan, kun tämä mies ilmaantuu mäkimontussa ruudulle:
Jari Porttila
Hänet me voimme palkita pisimpään hereillä olleena ihmisenä maailmassa tuloksella 55 vuotta 16 päivää.
Tulosta ei pidä epäilemän, nuo sementtisäkit kasvavat samaa tahtia valtionvelan kanssa.
Hän on meidän oma TV-maskottimme.
Hän ei väsy, hän ei uuvu.
Hän ei tarvitse taukoa, vain kupillisen kahvia.
Hänen muumioituneen lihaksistonsa Yle kippaa kärryillä kameran eteen kansamme ihailtavaksi.
Missä vain tapahtuu, on Porttila pusseineen paikalla.
Kiitos Jari kaikista näistä vuosista.
Tule luokseni, valvotaan kimpassa.
Selvitetään yhdessä mikä on parasta mitä hereillä ollessa voi tehdä.

Nämä kaikki yllämainitut saavat sydämessäni jotain liikahtamaan.
Uskomattomia miehiä, mainioita persoonia, suomalaisia ukkoja joita tekee ehdottomasti mieli aina!
Kaikille teille vain pelkkää rakkautta.

Minun Leonardolleni.                                                                                                                                             

Toby. 

Sinut nähdessäni en ymmärtänyt vielä paljoa mitään. 

Nykysin en ymmärrä juurikaan sen enempää, mutta se mitä silloin näin, ei unohtunut vuosien saatossa koskaan. 

Tietysti äitini tuli kesken karmeimman kohtauksen olohuoneeseen ja sulki television. 

Miten ne aina osasivat ajoittaa itsensä. 
Tällaisia kauheuksia ei tietenkään saa katsoa. 

Niinpä hiippailin yläkerran television ääreen ja siellä salaa tuijotin televisiosta tuskallista matkaasi. 

Arnie. 

Sinulle en voi sanoa muuta kuin, että saisinpa olla kesäsi alussa saapuva autojono, 
heinäsirkkasi, kaupungin keskellä kohoava vesitorni, takapihallanne nouseva puu.

Olet ihastuttavin kehari, jonka olen nähnyt. 
Mitä tahansa teetkin, saat minun paatuneen pikkusieluni sulamaan.

Ja tietysti: Jack. 

Sinä pelasit korttisi minun uppoamattomalle alukselleni, 

astelit sen uudenkarhealla pinnalla,

näytit millaiset oikeat juhlat ovat ja millaiset niiden jatkot. 

Taisit vähän sylkeäkin päälleni. 

Sinä estit sen yhden itsetuhoisen hullun aikeet ja piirtelit niin sievän potretin. 

Jack. 
Sinä tiedät minut. 
Lopulta minä olen uppoava laiva. 

Tarjoan vain hetkellistä huvia paratiisissa, upean auringolaskun siivittämine lentoleikkeineen, kuin mieleni sokkeloissa juoksevine rottineenkin, jotka kaikki koittavat vain pelastua. 

Tiedät miten tässä käy. 
Vaarallisen tyyntä ennen myrskyä, liian tyyntä.

Jack, sinun kauneutesi on minun jäävuoreni, isku on väistämätön. 

Revit reunani auki ja hyytävä vesi vyöryi sisään. 
Ja niin kaikki kaunis alkoi painua pohjalle.

Ja kyllä, sinut kytkettiin käsiraudoilla kiinni ruumaan, 

olisinpa saanut olla se putki, jota paniikissa hakkasit jäisessä vedessä. 

Muuten, minähän varoitin sinua siitä hullusta, se narttu ei päästänyt sinua makaamaan sille lautalle.

Itse jäi vaan korutaskussa makoilemaan kuin ei mitään. 

Minun viereeni olisit mahtunut aina.
Aina. 

Hän on jotain mykistävää. Lentäjä. Kuninkaallinen. Lomalainen. 

Hän on mies jonka nimen olen ala-asteelta lukioon saakka tussilla tuhrinut käsiini lukemattomia kertoja raivoisan ihastuksen vallassa. 

Leo, en koskaan pyytäisi sinua jättämään kaikkea. 

Vain ne mallit. 

Huumehouruinen elämä sopii minulle hyvin. 

Minä tiedän että nimemme on taivaisiin kirjoitettu. 

Tai siis on tietäisin, jos tähdistä osaisi jotain lukea. Tai lukea ylipäänsä. 

Mutten ole tähtitieteilijä, enkä lukutaitoinen. 

Minä olen vain nainen, Leka-Heka ja täysin armoillasi.

Leonardo DiCaprio, kippis sinulle niin perkeleesti!

Riku.                                                                                                                                                


Riku. Riku, Riku, Riku, Riku Rikas. Ei! Vaan Rantala. 
Siinä olet. Siinä on sinun vilkkusilmäsi. Ja koko 150-senttinen olemuksesi.
Tuo sinun härskisuusi ja yhteiskunnallisesti virittynyt otteesi. 
Se ote on melkein yhtä tiukka kuin se, jolla minä vielä kerran sinut nappaan. 

Muistatko, olimme Puttesissa pitsalla. 
tai siis, sinä olit oman perheesi kanssa, minä aviomieheni seurassa. 
Eli me olimme molemmat yksin.
Seisoit tiskillä koko karskissa kokonaisuudessasi ja minä olin aivan vieressäsi. 
Kumarruit ohitseni ottamaan paperia, käännyit minua kohti ja sanoit; Anteeksi.
 Ja siihen minä tulin. Siis sulin! Kuin Etelämanner minä sulin. 
Tulvan lailla, jääriutta sisälläni lohkesi irti lipuen suoraan Atlantin loputtomaan syleilyyn,
sinun syleilyysi Riku, Sinun. 

Jätä nyt äkkiä se Tunna.
Minua ei kiinnosta kuinka monta tuntia se on leikannut tai muokannut tai ideoinut tai käsikirjoittanut,
Riku, minä en halua kuulla.
Minä haluan vain, että sinä ja minä olemme totta aina.
Mennään sinne Itä-Timoriin tai Kälviälle tai minne vittuun sinä seuraavaksi haluatkaan mennä.
Minä olen sinun kamerasi ja voin aina hävitä kivi-paperi-sakset pelimme. 
Syön hymyillen ne hiiret ja madot ja marsut ja pussikoirarotat. Vartaloltasi ne ovat juhlaruokaa.
Voimme nussiakin välillä. 

Minä lupaan sinulle sellaisen sekopäisen tripin, että missään shamaaninluolassa et ole niin kitkerään nesteeseen päässyt, kuin kanssani joutuisit.
Minä haluan sinun anarkistimielesi ja länsimaisenporsaan muotoisen, rasvaisen vartalosi kokonaan.
Mennään yhdessä salaa mäkkiin. 
Ajetaan yhdessä vahingossa Tunnan päälle. 
Lennetään yhdessä lentokoneilla ihan vitusti "hyvän asian puolesta". 
Nauretaan yhdessä millaisia teollisuusmaiden porsaita äidin oomme kaikki. 

Riku, sinun jääpalatsiset silmäsi ovat kiivaasti etenevä ilmastonlämpeneminen minun ikiroudassani. 
Vittu sinä olet komea pikku ukkeli. Valloitit maailman, minun maailmani. 
Nyt olen sodan runteleman Ruanda. Et ole vielä käynyt täällä.
Tule jo pian ja anna nauriintaimesi solahtaa multaani.
Kasvatan kauneimmat naattisi maalleni. 
Et tiedä miten herkullisia hedelmiä me olisimme yhdessä.

Kuva: Madventures/ Gimmeyawallet Productions

Uutisvuoto                                                                                                                                                 

Nokkelan komiikan pyhä kolminaisuus. 

Jari Tervo, Tommy Tabermann, Peter Nyman.

Sittemmin kaikki on mennyt. Häväisty, hylätty, jätetty, petetty.

Perkele kun menittekin tekemään sen kaiken.

Tommy kuolemaan. Jari Tervo haastateltavaksi joka vitun naistenlehteen ja heikkoon komediasarjaan ja Peter Nyman MTV3:lle.

Kerran te olitte suuria. 

Kerran takianne reissuni mummolaan muuttuivat juhlaksi.

Kerran se lapsena väkisin syödyn saunamakkaran jälkihuurut haihtuivat nauruuni.

Kerran nerokkuutenne valaisi ihmisten olohuoneita sen oudon iltalypsyn jälkeen.

Te saavuitte loistaven soihtujenne kanssa jokaiseen pimeään kotiin ja tilaan, niin hyvään kuin huonoonkin, täyttäen sen jollain niin viihdyttävällä, että se surkea työn ja viinan kostuttama elämä jota elämme, tuntui hetken hyvältä.                                                                                                                             

Ja sitten Tommy kuoli. 

Suuruus, rakkauden ammattilainen joka ei sitä osta, eikä myy. Vain on.

Sanoit, 

Suomi on rusina maailmankaikkeuden pullassa. 

Tommy, niin paljon sanoit.

Sinun mutrusuusi ja sieltä tulleet kultaiset suloisuudet vavisuttavat minua vieläkin. 

Kiharainen pellavapääsi jää pellolla tanssiviin muistoihini, pelastit olemassaolollasi jotain vasta kasvamassa olevaa. Kiitos. 
Vai pitäisikö sanoa, kiitti vaan vitusti.                                                                                                                   

Kuka on se toinen sarjan tähkäpää, vekkuli velikulta, pullaposkinen pokerinaama? 

Hän joka kuulostaa juuri siltä, miltä kirjailijan pitääkin, alkoholistilta. 

Kuka örveltää kännis.. siis kirjoittaa kirjan vuodessa, joita viimetipassa haalitaan joululahjoiksi?      Kuka juo jokaisen pullonsa siihen samaiseen viimetippaan ja kuka on tämä älykkö, jonka kanssa tekisin edellä mainittua niin pitkään, kun sitä vain ikinä koskaan riittää. 

Jari Tervo. 

Minä rakastan sinun kaltaisiasi, kummallisia tuumailijoita, pikkuisen mahakkaita ukkoja,

joiden puukko on ehkä kauneudessaan tylppä, mutta älykkyydessään leikkaa vaikka lasia.

Sinä olet se, joka minä haluaisin miehenä olla.                                                                              

Viimeisenä. Suurin syntinen. Peter, Peter, Peter. On aika heittää ensimmäinen kivi.

Olin menossa 8-vuotiaana naimisiin kanssasi. Niin kovasti. Olit niin komea. Nauroin aina.

En tajunnut vitsiä, nauroin silti.

Äänesi oli kuin vuorenrinnettä alas pulppuavaa vanukasta. 

Mmmmm.. vanukasta.

Ja kuka perkele on tänään se, joka haudanvakavana kertoo Kreikan saavan jälleen lisärahoitusta, tai siitä toisesta perkeleestä, Ukrainasta. VITTU 

Kenen, kasvot saivat ennen hymyn huulille ja sielun keveäksi, mutta tänään kellon lyödessä kymmenen, synnyttävät vain ahdistusta?

Kenen kasvot Peter? KENEN!!?? Sinun Peter, SINUN KASVOSI!!  

Sinut on korvannut se luuska Baba Lybeck. Mikä vitun nimi se sellainen edes on. Baba. 

Hevosennaamainen ja -ääninen ja -niminen olento joka kuvittelee, että naiset voivat olla hauskoja!

Ei voi. ih-HAHHAA. 

Mene Baba vaikka kantamaan halkoja tai kaivamaan suota noiden pullottavien käsivarsiesi kanssa,      kunhan nyt vain siirryt helvettiin ja nopeasti pilaamasta sitä jotain, joka kerran oli niin kaunista, täydellistä.

Jotenkin vain niin oikein.                                                                                                                                       

Ei auta. 

Jää hyvästi Uutisvuoto. 

Nykyisin et ole kuukautisvuotoa kummempi tahra itsestäsi. 

Minulle ei jää kuin muistoni.

Freddie                                                                                                                                                       

Nyt on aika kumartaa, sillä olemme kuninkaanhovissa. 

Kuinka ihmiskunnasta voi löytyä jotain noin kiiltävää, pöyhkeää ja lahjakasta olentoa. 

Sinun täytyi syntyä tuo banaaninterttu päässäsi, sillä sehän istuu kuin jokin, 

joka pitkästä aikaa saa istua. Nautinnollista. 

Ja totta vie, pimeimmästä viidakosta oletkin. Paratiisisaaren lähettiläs.

Viiksesi, ihanat, suuret, mustat ja karkeat, saisin niistä erinomaisen kynnysmaton eteiseeni. Hammasrivisi sokeripalat maustavat kahvini, tämä piristävä nektari ei vain tee koskaan kylläiseksi.     Syleilyysi antautuisin kokkelipäissäni ja siksi sieluni jyviä jauhavat kivet hankaavat nyt vastakkain. Kuumenen liiasta kitkasta välillämme. Muttet välitä viilentää minua. 

Jumala on yksi perkeleen kiusaaja. 

Miksen saanut syntyä mieheksi, korkeaksi oriiksi, kummalliseksi apinaksi.. 

Ei. Olen vain nainen. 

Ja siksi tämä sankari ei koskaan olisi halunnut nauttia sylini lämmöstä, sen kuuman uuman luomasta hehkusta. Vaikka kuinka nöyrästi ja syvään olisin edessäsi niiannut. Parasta tarjoillut. Niin ei. 

Ei sitten.

Sinun ansiostasi jääkiekon maailmanmestaruuden voittaminen tuntuu vielä vähän suuremmalta. 

Olet parasta mitä Afrikasta on koskaan tullut, harmi että taisit tuoda sen yhden pöpön tullessasi. 

Se kuninkaallisille sallittakoon. Mutta nyt hiljaa! 

Kauneimmat kukat poimitaan ensiksi. 

Sairaus, jota vain vähemmistöseksuaalit ja apinanrakastajat sairastavat. 

Ei Freddy! Vai saanko jo sanoa Farrokh, en halua kuulla enempää. 

Sinun aikasi tuli lähteä. 

Lyhyt lentosi läpäisi ilman kovaa ja korkealta, iski ohjuksen lailla tajuntaani ja sitä ohjusta, sitä olisin niin mielelläni imaissut. 

Mutta olkoon. 

Lopulta en voi kuin lausua kiitokseni sinulle perkeleen sähikäinen. 

Joka kerta sinut nähdessäsi ymmärrän, että vittu kuinka jotkut ihmiset vain ovat upeita. 

Jopa homoudessaan. 

Tässä hän on. Irvokas elostelija, hikinen kokaiinikuningas, maailman sykkivin laulaja, 

Mies joka on niin pyhää ja tulista maata, ettei edes kenkiä ehdi riisua, kun ne ovat jo hiiltyneet tuhkaksi. 

Naiset ja Herrat, Majesteetillinen; Freddie Mercury.   

Mies.                                                                                                                                               Huuruisten unelmieni siirappinen lihaskimppu ja läskikasa.

Rautaiset hauikset ja oluen pöhöttämät poskipussit. 

Pistävä katse, vanhanviinan tanssiin kutsuva tuoksu. 

Kuivakka huumori, kieroon kasvava hammasrivistö.

Pidättyväinen tankkimahainen olento ja Esson eteisen Jokeripokeri.
Ihmeellinen jakaus ja jäätävä bensankatku. 

Aamuinen pystypalkki ja illan väsynyt huokaus.

Lenkillä ohitseni lipuva kreikkalas-roomalainen, typerin harrastuksin varustettu puolijumala.

Härskiintynyt kaivosta nouseva voimankäyttäjä, keskioluen kyllästämä ja puutarhaansa hoivaava herrasmies.

Aina vähän mysteeri.

Mies.                                                               

Olet intohimoni.

Tämä on alkoholin tahrima sivusto, joka keskittyy niin miesten palvomiseen, kuin palvaamiseenkin.

Jos koskaan olet tavannut XY-kromosomin edustajaa, tiedät kyllä mistä puhun.

Ovathan ne ärsyttävyydessäänkin yksiä perkeleellisiä herkkuja.                                                   Elämäntehtäväni on moukaroida miehistä, noista ihanista betoniporsaista ylhäisiä marmoripatsaita, joskin myös musertaa muutamien egoja.

Tervetuloa valtakuntaani, jota matriarkaalisesti hallitsen, ja jossa sanani ovat viimeisiä ja kiveen hakattuja.    

Saanen esittäytyä, 

minä olen Leka-Heka ja nyt on aika laittaa betonimylly pyörimään.