Mies köyhän, kurjan ja sorretun asialla. 

Jos maailmassa pitäisi valita joku sauvansa kanssa oikeutta jakamaan, se ehdottomasti olisi hän. 

Byrokratia, ala valua nihkeää hikeä, sillä tämä oikeusajattelun raskassarjalainen ei pelkää juristeja tai yritysporhoja. 

Hän lyö luun kurkkuun niin velkojalle kuin verokarhullekin. 

Hän metsästää kieroilijoita ja  kyykyttää kiertelijöitä. 

Hän sitoo pyörätuolin autoosi, sinun hairahduttua parkkiruudun kanssa pahuuden poluille.

Hän on suomalainen pitkänlinjan toimittaja, oikeustaistelija, uupumaton vääryyden vastustaja.

Mies joka on suostunut haulikon eteen asiansa puolesta. Hän on, te tiedätte kyllä kuka;

Hannu Karpo. 

Tämä mies liiti taikaviittansa voimin pimeällä yötaivaalla, saapuen epäoikeutettujen koteihin sudenkarvakuontalo päässä ja hirvipaisti kainalossa. 

Hän sukelsi joulun alla postikorttipinoon valkaten kinkulle onnekkaan voittajan.
Tänä päivänä hän varmasti onkisi raasuja merestä ja Lekkiksen ojasta. 
Vaan ei.
Pakastevihanneksia vaan kaikille.
Niitä tölsyssä mainostetaan kuin suurtakin herkkua.
Hannu, kasvikset ovat pahoja.
Ei kukaan halua syödä mitään sellaista.

Silti.

Karpo. 

Haluan olla sinun väärin kaivettu ojasi.

Rajan yli rakennettu sauna.

Kahden pennin karhuttu lasku. 

Alkolukko ja invapaikalle ajettu Mercedes.

Tehdään oikeutta koko Suomen kansalle.

Tule ja työnnä jo pääsi vuorostaan minun karvareuhkaani. 

Sekin ulvoo kuuta iltaisin.

Anna minulle oikeutta oikein Karpon kädestä.