tiistai 17. helmikuuta 2015

Minun Leonardolleni.                                                                                                                                             

Toby. 
Sinut nähdessäni en ymmärtänyt vielä paljoa mitään. 
Nykysin en ymmärrä juurikaan sen enempää, mutta se mitä silloin näin, ei unohtunut vuosien saatossa koskaan. 
Tietysti äitini tuli kesken karmeimman kohtauksen olohuoneeseen ja sulki television. 
Miten ne aina osasivat ajoittaa itsensä. 
Tällaisia kauheuksia ei tietenkään saa katsoa. 
Niinpä hiippailin yläkerran television ääreen ja siellä salaa tuijotin televisiosta tuskallista matkaasi. 



Arnie. 
Sinulle en voi sanoa muuta kuin, että saisinpa olla kesäsi alussa saapuva autojono, 
heinäsirkkasi, kaupungin keskellä kohoava vesitorni, takapihallanne nouseva puu.
Olet ihastuttavin kehari, jonka olen nähnyt. 
Mitä tahansa teetkin, saat minun paatuneen pikkusieluni sulamaan.



Ja tietysti: Jack. 
Sinä pelasit korttisi minun uppoamattomalle alukselleni, 
astelit sen uudenkarhealla pinnalla,
näytit millaiset oikeat juhlat ovat ja millaiset niiden jatkot. 
Taisit vähän sylkeäkin päälleni. 
Sinä estit sen yhden itsetuhoisen hullun aikeet ja piirtelit niin sievän potretin. 
Jack. 
Sinä tiedät minut. 
Lopulta minä olen uppoava laiva. 
Tarjoan vain hetkellistä huvia paratiisissa, upean auringolaskun siivittämine lentoleikkeineen, kuin mieleni sokkeloissa juoksevine rottineenkin, jotka kaikki koittavat vain pelastua. 
Tiedät miten tässä käy. 
Vaarallisen tyyntä ennen myrskyä, liian tyyntä.
Jack, sinun kauneutesi on minun jäävuoreni, isku on väistämätön. 
Revit reunani auki ja hyytävä vesi vyöryi sisään. 
Ja niin kaikki kaunis alkoi painua pohjalle.
Ja kyllä, sinut kytkettiin käsiraudoilla kiinni ruumaan, 
olisinpa saanut olla se putki, jota paniikissa hakkasit jäisessä vedessä. 

Muuten, minähän varoitin sinua siitä hullusta, se narttu ei päästänyt sinua makaamaan sille lautalle.
Itse jäi vaan korutaskussa makoilemaan kuin ei mitään. 
Minun viereeni olisit mahtunut aina.
Aina. 



Hän on jotain mykistävää. Lentäjä. Kuninkaallinen. Lomalainen. 
Hän on mies jonka nimen olen ala-asteelta lukioon saakka tussilla tuhrinut käsiini lukemattomia kertoja raivoisan ihastuksen vallassa. 

Leo, en koskaan pyytäisi sinua jättämään kaikkea. 
Vain ne mallit. 
Huumehouruinen elämä sopii minulle hyvin. 
Minä tiedän että nimemme on taivaisiin kirjoitettu. 
Tai siis on tietäisin, jos tähdistä osaisi jotain lukea. Tai lukea ylipäänsä. 
Mutten ole tähtitieteilijä, enkä lukutaitoinen. 
Minä olen vain nainen, Leka-Heka ja täysin armoillasi.

Leonardo DiCaprio, kippis sinulle niin perkeleesti!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti