Uutisvuoto                                                                                                                                                 

Nokkelan komiikan pyhä kolminaisuus. 

Jari Tervo, Tommy Tabermann, Peter Nyman.

Sittemmin kaikki on mennyt. Häväisty, hylätty, jätetty, petetty.

Perkele kun menittekin tekemään sen kaiken.

Tommy kuolemaan. Jari Tervo haastateltavaksi joka vitun naistenlehteen ja heikkoon komediasarjaan ja Peter Nyman MTV3:lle.

Kerran te olitte suuria. 

Kerran takianne reissuni mummolaan muuttuivat juhlaksi.

Kerran se lapsena väkisin syödyn saunamakkaran jälkihuurut haihtuivat nauruuni.

Kerran nerokkuutenne valaisi ihmisten olohuoneita sen oudon iltalypsyn jälkeen.

Te saavuitte loistaven soihtujenne kanssa jokaiseen pimeään kotiin ja tilaan, niin hyvään kuin huonoonkin, täyttäen sen jollain niin viihdyttävällä, että se surkea työn ja viinan kostuttama elämä jota elämme, tuntui hetken hyvältä.                                                                                                                             

Ja sitten Tommy kuoli. 

Suuruus, rakkauden ammattilainen joka ei sitä osta, eikä myy. Vain on.

Sanoit, 

Suomi on rusina maailmankaikkeuden pullassa. 

Tommy, niin paljon sanoit.

Sinun mutrusuusi ja sieltä tulleet kultaiset suloisuudet vavisuttavat minua vieläkin. 

Kiharainen pellavapääsi jää pellolla tanssiviin muistoihini, pelastit olemassaolollasi jotain vasta kasvamassa olevaa. Kiitos. 
Vai pitäisikö sanoa, kiitti vaan vitusti.                                                                                                                   

Kuka on se toinen sarjan tähkäpää, vekkuli velikulta, pullaposkinen pokerinaama? 

Hän joka kuulostaa juuri siltä, miltä kirjailijan pitääkin, alkoholistilta. 

Kuka örveltää kännis.. siis kirjoittaa kirjan vuodessa, joita viimetipassa haalitaan joululahjoiksi?      Kuka juo jokaisen pullonsa siihen samaiseen viimetippaan ja kuka on tämä älykkö, jonka kanssa tekisin edellä mainittua niin pitkään, kun sitä vain ikinä koskaan riittää. 

Jari Tervo. 

Minä rakastan sinun kaltaisiasi, kummallisia tuumailijoita, pikkuisen mahakkaita ukkoja,

joiden puukko on ehkä kauneudessaan tylppä, mutta älykkyydessään leikkaa vaikka lasia.

Sinä olet se, joka minä haluaisin miehenä olla.                                                                              

Viimeisenä. Suurin syntinen. Peter, Peter, Peter. On aika heittää ensimmäinen kivi.

Olin menossa 8-vuotiaana naimisiin kanssasi. Niin kovasti. Olit niin komea. Nauroin aina.

En tajunnut vitsiä, nauroin silti.

Äänesi oli kuin vuorenrinnettä alas pulppuavaa vanukasta. 

Mmmmm.. vanukasta.

Ja kuka perkele on tänään se, joka haudanvakavana kertoo Kreikan saavan jälleen lisärahoitusta, tai siitä toisesta perkeleestä, Ukrainasta. VITTU 

Kenen, kasvot saivat ennen hymyn huulille ja sielun keveäksi, mutta tänään kellon lyödessä kymmenen, synnyttävät vain ahdistusta?

Kenen kasvot Peter? KENEN!!?? Sinun Peter, SINUN KASVOSI!!  

Sinut on korvannut se luuska Baba Lybeck. Mikä vitun nimi se sellainen edes on. Baba. 

Hevosennaamainen ja -ääninen ja -niminen olento joka kuvittelee, että naiset voivat olla hauskoja!

Ei voi. ih-HAHHAA. 

Mene Baba vaikka kantamaan halkoja tai kaivamaan suota noiden pullottavien käsivarsiesi kanssa,      kunhan nyt vain siirryt helvettiin ja nopeasti pilaamasta sitä jotain, joka kerran oli niin kaunista, täydellistä.

Jotenkin vain niin oikein.                                                                                                                                       

Ei auta. 

Jää hyvästi Uutisvuoto. 

Nykyisin et ole kuukautisvuotoa kummempi tahra itsestäsi. 

Minulle ei jää kuin muistoni.