Aprillia!!                                                                                                  

Haaaahahahahahahahhahhaaaaa!!!!!!!

Senkin likaiset tuhmeliinit! Menittepäs halpaan tirkistelijä urkistelijat!!
Kuravettä piälle ja palijon!!

Ps. Ei mulle mitkään lehdet alastonkuviin soittele, hyvä että edes oma ukko soittaa.
Eikä sekään alastonkuviin, vaan siihen hätään kun kalsu loppuu jääkaapista.
Sitten siitä pirinästä ei perkele ole tulla loppua.

Mukavaa Huhtikuuta kaikille!

Jere Karalahti.                                                                                                                                  

Ennen vaaleja herkutellaan vielä eräälläkin hillomunkilla.

Tämä on sen sortin pahapoika, että hiki nousee pintaan pelkästä ajatuksesta.

Jere, senkin maailmanhistorian ikioma tuhmeliinipoika, aina pahoilla teillä.

Sinä kippaat epäilemättä nynneröt kumoon, olet Gladiaattori! Sotilas! 

Ihmislihakimppuni, anna keitän sinusta keiton!

Aah, Jere.. ihanan monessa pahassa, kovassa rasvassa keitetty munkkini. 

Saat huuleni tahmeiksi makeudellasi, molemmista päistä. 

No Hyi minua! Tuhma, tuhma. 

Jere, ihan näin meidän kahden kesken.

Kädet hiessä olen kuvaasi katsellut, sille suloisuuksia kuiskaillut.

Pyydän tule ja taklaa minut laitaan, ennen kuin jää sulaa allasi. 

Minäkin voisin imaista sikariasi.

Minä voin olla sinun First Ladysi, se Nanna on jotenkin niin iloinen aina, minä lupaan olla vihainen. Minä lupaan olla oikein valittava, rasittava akka. Ainaisen känisevä perkele. 

Miten ihania mökkilomia saisimmekaan. 

Tai ei mennä mökille, liitytään yhdessä mihin tahansa isojen poikien mopokerhoon ja kuskaillaan nappeja auringonlaskuun.

Olet ainoa mies, jolle sallin leukaparran. 

Ja ainoa, jonka kanssa jakaisin vuoteen, usko minua. Usko. Uskothan? 

Ollaan uskonnollisia. 

Ei ole väliä ettet osaa kirjoittaa, saati lukea. Se ei haittaa. En minäkään osaa. 

Sinä Jere olet ja tulet aina olemaan, minun ikioma oikeussalissaistujien suosikkini. 

Hattu kouraan ja pikkuhousut lattiaan! Hyvää synttäriä Sinulle, Ruotsin ainoalle miehelle!

Syvästi ihaillen, Leka-Hekasi

Perkele kun tuon Akun pitää aina tulla pilaamaan kaikki.
Mitä muuta Aku pilasi tämän kuvan lisäksi,
lue tästä

Vaalilätöstys.                                                                                                                                    

Koska ajankohta on otollinen, ei Leka-Heka voi olla murjomatta tätä kohdetta, nimittäin: VAALEJA

Ne lähestyvät, estämättä, väistämättä, tahtomatta. 

Taas täällä.

Vaalien lähestyminen on rinnastettavissa siihen, kun seuraan vierestä mieheni yritystä kannustaa suosikki jääkiekkojoukkuettaan. 

Voi Kalpa. 

Peliin valmistaudutaan etukäteen ja huolella, ajatuksella: ehkä tänään, ehkä tänään. 

Vähän siivoillaan, hankitaan korillinen olutta, katsotaan spekulaatiot ja käydään laittamassa betsit vetämään. 

Sitten, mukava asento! Ehkä tänään, ehkä tänään. 

Pari kaveria kylään ja kiekko iskeytyy jäähän, sekä naurettavan pian oman joukkueen maaliin. 

Noh, rauhassa nyt. Ei vielä paniikkia, peli on vielä nuori, aina on toinen erä, ehkä tänään. 

Pari vihellystä ja väärä vaihto, maaliero kasvaa samaa vauhtia mielipahan kanssa. 

Jutut jäävät vähiin ja kolmoserää katsotaan hiljaa ja yhtä happamana, kuin se sisään imuroitava olutkin. Ja niin, niin kuin aina: Ei tänään, ei tänäänkään.

Vaalit ovat sama, tosin vain hitaammin toistuva pettymysten maailma, jonka elän jääkiekkoriippuvaisen aviomieheni rinnalla. 

Pohdin, tutustun, valmistaudun, jopa vähän odotan. Ehkä tällä kerralla, ehkä. 

Lupaavalta vaikuttaa, valtaa himoavat nimekkäät päällehuutajat laitetaan lujille tenteissä. 

Tosin mitä ne sanoo, en ymmärrä, googlaan, turhaudun, avaan siiderin. 

Käyn vessassa ja pohdin jonkinlaisen salaliiton mahdollisuutta. 

Nostan housuni, palaan asiaan, katson lisää videoita, kaadan siideriä lasiin ja plärään puolueiden eroja sekä paranteluehdotuksia. Tuumailen mielipidettäni aiheisiin valtionvelka, maahanmutto, kuntaliitos, progressiivinen verotus, perustulo, sote sitä ja sote tätä... huokaan ja huomaan tarvitsevani lisää siideriä, 

Askeleeni kulkevatkin vain S-marketin sijasta Alkon viinihyllyille. 

Kotona tuijottelen vaaligalleriaa silmät ristissä ja loputa ajaudun Youtubeen "Meidän mepit" pätkän pariin, nauran niin, että kusi lirahtaa housuun. 

Kipitän vessaan ja söpötän ranskaa: "sövö selkö nepö papvuaarr les Eurrroop" 

Sepalus taisi jäädä auki, samalla kun kaadan lisää viiniä lasiin, sitähän kaatuu vähän näppäimistöllekin. Perhana. 
Vilkaisen salaa miestäni onneksi hän ei huomannut, kuivaan tahraa hihallani. 

Hörpin lasin tyhjäksi ja humalapäissäni alan pohtia ajankohtaista facebookpäitystä, 

"Timo Shhoini... Shhhhöini on on kat kat khatt...llinen... Seini...Timon Sheeinillä on...sövö nepö papvuaaar" 

Havaitsen selviä vaikeuksia kirjoittaa suomea, saati jotain nasevaa. 

Olen selvästi juonut liian vähän ollakseni hauska. Tarvitsen välittömästi jotain vahvempaa! 

Selvä, tämän osaan ratkaista itsekin, siispä Salmiakkikossua. 

Eikös Jari Sillanpää keksinyt tämän herkun? Pohdin vakavasti miksi niin fiksu mies ei ole ehdolla ja ryystän pullon tyhjäksi. 

Jotenkin meidän mepit pyörii jälleen ja nauran taas housuni märäksi.

Ne eivät totisesti ehdi kuivua, eikä suuni. Koskaan. 

Yritän ryhdistäytyä. 

Viinat vain alkaa olla vähissä, keksin imeä kosteaa hihaani. 

Sitten saan nerokkaan ajatuksen, oikein IsäJumalan lähettämänä: päätän lähteä baariin. 

Törmään Petrus Pennaseen. Tunnistan hänet ehdokkaaksi, viisikymppinen ukko, kaksikymppisen siloisella naamalla ja naisten hiuksilla. 

Sönkötän mielessäni vastustussanoja hänen kannattamaansa ydinvoimaa vastaan ja osoittelen häntä mielenosoituksellisesti sormellani. 

Hän ei näe, eikä varsinkaan kuule minua. Kävelee vain reippaasti horjuvan juopon ohitse. 

Loppuilta onkin suksee, laulan suomipuolella yksin pikku G:tä, oksennan pöntön täyteen ja sammun pää vessaan oveen nojaten. 

Poke paukuttaa oven auki ja ohjaa tyylikkään yhteiskunta-aktiivin kotia kohti.

Aamulla kun herään, katselen eduskuntaan valittuja ja itseäni oksennukseni keskellä. 

Mikään ei tule muuttumaan. 

En minä, eikä yhteiskunta. 

Eikä Kaplan menestys. 

Paitsi ehkä, ehkä ensikerralla. 
Joka kerta vaalit, ryyppyreissut ja jääkiekko ovat aamulla todellisuuteen herätessä pettymys. 
Tai ainakin ne vaalit ja lätkä. 
Koska siis baarissahan on kivaa.

Näillä eduskuntavaaleihin liittyvillä saatesanoilla, 
Olen päättänyt tehdä jokaisesta puolueenpuheenjohtajasta lyhyen esittelyn ja oman arvioni heidän pätevyydestään. Näin kaikki yhtälailla vaaleista kiinnostuneet voivat päästä tunnelmaan, sekä päättää lahjomattoman arviointini jälkeen itselleen parhaan puolueen!

Niin ja mikäli itselläsi on näkemättä tuo klassinen meppivideo, niin sen pikkuherkun voit vilkaista täältä. 

Ja koska vaalit ovat aiheena vakava ja raskas,
Olen valinnut loppukevennykseksi asiaan mitenkään liittymättömän iloisen pikkuhuoripukin kuvan, olkaapas hyvä!

Suomimusan ällötykset.                                                                                                                  

Tänään on se päivä. 

Tänään koittaa tieto ja valkeus siitä, ketkä ovat inhokkilistani kultainen kärki,
siis suomalaisen musiikin maailmassa. Tehtävä oli vaikea, heitä on niin paljon.
Mutta jonkinlaisen raakajaon Lekkis onnistui kuitenkin tekemään.

Jos nämä seuraavat komediahahmot eivät saa ihoasi inhosta kananlihalle, 

on sinun aika poistua haistelemaan liimaa.

Ensimmäisenä, 

Kukapas muu, kuin niin elämänmakuisen musiikin suoltaja

että alan harkita köyden ja revolverin väliltä. 

Hän on:

Arttu Wiskari

Nyt Arttu on sillä tavalla että otat se Sirpan kainaloosi ja aja mökkitielläsi vaikka ojaan. 

Tai järveen. 

Mieluiten kallionkielekkeeltä alas.  

Olet Mika Tommolan ylipainoinen versio, häpäiset hänen kauniin varjonsa.

Olet tainnut syödä sen varjon. 

"Musiikkisi" on Leevi&Leavingisin kehnompaakin kehnoa jäljittelyä. 

Niin ja muuten, polkkatukka sopii kasvonpiirteillesi yhtä hyvin kuin MichaelKorsin laukku Keravalaiselle. 

Jotain outoa siinä on.

Inhotuksen taso: Maksimaalinen

Örkki näyttää minkä mittainen halko riittää, että henkensä saa riistettyä.

Veeti Kallio

Voi perkeleen Veeti kallio.

Sinulla on 5-vuotiaan lapsen nimi, mutta silti olet keski-ikäisten naisten runkkumatskua. 

Ei koskaan suuren esikuvansa Tauskin veroinen. 

Ihotuksen taso: Erittäin yhhyh.

Vakavalla ilmeellä Veeti kutsuu kaikki kahdeksankymppiset kanssaan tuhmuuksiin.

Isac Elliot.

Okei. 
Hommahan menee niin, ettei pienenpiään saa kiusata. 

Joten tyydyn sanomaan vain, että Isac, saat syysi kun olet kasvanut täysi-ikäiseksi. 

Vasta silloin tarvitsee ottaa vastuu omista tekemisistään.

Eli palataan tähän noin kymmenen vuoden päästä.

Inhotuksen taso: kovasti kasvavissa lapsenkegissä.

Koliikkivauva

Sami Hintsanen

Miksi olet tällä listalla, oletko levyttänyt koskaan?

Olin jo nukahtamassa wikipedia tekstisi edessä,

kunnes viimeisellä hetkellä uupuneiden silmieni eteen avautui: 

"Karaoken ja Iskelmälaulun Suomenmestari"

Sinun on vain aina ollut pakko päästä lopussa tarttumaan siihen mikkiin niin kovaa.

Inhotuksen taso: Totally Gay

Otahan Sami napakka ote mikrofonista, ettei lipsu käsistä.

Olli Lindholm.

Miksi teit sen Olli. 

Mikset vain antanut suomalaisten olla suomalaisia ja sellaisia kuin ne haluavat olla: Rauhassa. 

Ei. 

Piti päästä levyttämään. 

Piti päästä laulamaan. 

Piti päästä tekemään "biisejä". 

Ja kyllä, piti päästä kaikenlaista, mutta tuosta jenkkisiilistäsi ei imeisesti pidä päästä koskaan. 

Ei se mitään, älä leikkauta sitä toisenlaiseksi, se toimii eräänlaisena hälyttimenä. 

Nähdessäni sen, tiedän on aika vaihtaa kanavaa välittömästi tai kääntää katse maahan. 

Yrittää esittää ettei näe, eikä varsinkaan kuule. 

Olli en vain enää jaksaisi esittää. Kiltti, voitko vain lopettaa tämän piinan, 

Voitko vain lopettaa. 

Lopettaa kaiken.
Inhotuksen taso: Loppuunpalaneen Infernaalinen

Jumala 

jos sallit, esittäisin nyt toisen toiveeni
Minulla on oikeus, kun se eka meni niin vituralleen. 

Pyydän 

EI 

Anelen 

Rakas Jumala anna merkki olemassaolostasi
Laita Olli muuttamaan Ruotsiin. 

Sitten uskon kaiken 

Mutta vasta sitten.

(Te, jotka hämmennyitte toisesta toiveestani, niin ensimmäisen Jumalalle esittämäni toiveen voitte lukea tästä)

Toivossa sopii elää, että Olli tähyilisi tässä uutta kotimaataan.

VAALIMANIFESTI                                                                                                                         

Teksti ei ole omani, vaan Suuren ja Hienon Johtajan, aka. aviomieheni. 

Julkaisen tämän siksi, että allekirjoitan jokaisen hänen upena sanansa. 

Ja sit kaikki kiireesti uurnille!

Vaalimanifesti

Puolueen nimi: #KaikkiVittuun2015

Puheenjohtaja: Diktaattori ja yksinvaltias, maalaisjärjen ruumiillistuma Antti-Pekka Opettajan poika Kepulaisesta perheestä Kettunen.

Puolueen historia/ideologia: Syntynyt Helsingin Punavuoressa 18.3.2015, klo 1:08 vitutuspäissään ja kyrpä otsassa. Seurausta liiallisesta vaaligallerian ehdokas videoiden katselusta sekä siitä tunteesta, kun tajuaa olevansa tämän "demokraattisen" tasavallan fiksuin yksilö sekä ainoa omilla aivoillaan ajatteleva luomakunnan kruunu (lue; narsisti).

Puolue on persaukisten, laiskojen, hyvän kasvatuksen ja hyvästä perheestä lähtöisin olevien "duunareiden" , ikuisten opiskelijoiden, sekatyömiesten, tuopin ääressä pätijöiden, muka hauskojen, wannabe punkkareiden sekä anarkistien, takinkääntäjien sekä patologisten paskanpuhujien asialla. Ihmisten joilla ei oikeasti ole mitään valitettavaa, mutta valittavat kuitenkin, koska se on niin helppoa ja helvetin mukavaa. Summa summarum; vain ja ainoastaan minua varten. Unohdin muuten mainita entiset reservin kersantit ja nykyiset kaikesta kieltäytyjät.

Teemat ja tavoitteet vuoden 2015 vaaleissa: Mahdollisimman monta mielensäpahoitusta, kansankiihotus, vihapuhe, ylitsevuotava suvaitsevaisuus, rautaa rajalle ja rajat kiinni, maahanmuutto on rikkaus ja ydinase suomeen! <3

Motto: "Nyt jos koskaan...kaikki vittuun. :)"

Kuten em. teksti antaa osviittaa, yhden miehen puolueeni on suomalais-ugrilaisen pessimistinen ja globaalisti puutahalaava sekamelska kusta ja paskaa. 

Koen luontevaksi ennemmin vihata, kuin rakastaa kaikkea ja tästä syystä poliittinen manifestini koostuu enimmäkseen ihmisten/asioiden vittuun painattelusta, kuin ongelmien ratkaisusta tai niiden positiivisten puolien etsimisestä. 

Positiivisuus on mielentila joka on verrattavissa psykoosiin ja siihen paras lääke on itsemurha.

Joten...asettaudun sohvalle tänne Punavuoren bunkkeriini, vitutuksen tyyssijaan, korkkaan viskin, suljen Youpornin välilehdestä ja alan painamaan sitä kuuluista punaista nappulaa, jota Kim Jong Ilin, Putinin, Bushin ja muiden aikamme suurimpien vittupäiden olisi kuulunut painaa jo aikoja sitten. 

Oltaisiin päästy meinaan kaikki helpommalla. This country is going straight to hell ja Alexander Stubb Ahvenanmaalle.

Aloitetaan;

- vittuun rasistit ja juntit, jotka pitävät kaikkea erilaisuutta uhkana eivätkä näe metsää puilta.

- vittuun kaikki kaiken suvaitsevat, monikulttuurisuuden puolesta huutajat, jotka katsotte maahan muuttaneiden suuria rikos(raiskaus)tilastoja vuodesta toiseen "yksittäistapauksina" ja pidätte maahanmuuton laatua kritisoivia kantasuomalaisia heti rasisteina, kun tämä asia otetaan esille.

- vittuun Suomen vastarintaliike ja kaikki muut Pekka Siitoimen kuville runkkaavat nationalistit. Tulikohan katsottua yläasteella turhan monta kertaa American history X? Oli se vaan niin cool.

- vittuun vasemmisto anarkistit, jotka kiljupäissänne rikotte paikkoja ja heittelette opintotukirahoilla ostamianne kaljapulloja poliisia päin. Ei ne huvikseen tai oman poliittisen vakaumuksen takia ole siellä presidentin linnan edustalla kyttäämässä läpimätiä linnanjuhlia...ne on töissä saatana. Tekin voisitte kokeilla, kunhan ehditte siltä pilven poltolta ja paskaisten rastojen pesulta.

- vittuun tribaalitatskat

- vittuun kaikki Jarno Kantasen ja Lasse Sjööroosin tekemät hienot tatskat. Nekin on ihan paskoja.

- vittuun kaikki Suomen Mogadishu avenueilta hatkat ottaneet ISIS larppaajat

- vittuun porvarit ja kapitalistit

-vittuun kaikki asemalla notkuvat mamujengit ja niiden mukana kantaväestöön kuuluvat vapaan kasvatuksen hedelmät

- vittuun Kepu, koska se pettää aina. Aina. Terkut Toni-enolle.

- vittuun kaikki kehitysvammaisten vihaajat ja pelkääjät

- vittuun kaikki ne jotka sanotte niitä ihmisiä rasisteiksi, jotka eivät pidäkään Pertti Kurikan nimipäivistä, koska sekään ei ole mikään velvollisuus.

-vittuun kaikki hipit, jotka luulette pelastavanne tämän maailman joogaamalla ja syömällä pelkkää luomua. Avarratte tajuntaanne reissaamalla paskat housussa ympäri Aasiaa ja palattuanne paasaatte blogeissanne hiilijalanjäljestä ja kannatatte ruuhkaveroa.

- vittuun kaikki ne jotka ei matkustele, koska matkailu avartaa.

- vittuun homot

- vittuun homofoobikot

-vittuun ne jotka eivät jaksa lukea listaani loppuun

- vittuun se lukion rehtori, joka yritti aivopestä nuoria SDP propagandalla. Et muuten onnistunut...vitun pelle.

-vittu alan olemaan jo aika kännissä

Suuri Johtaja,
jolla on vain yksi kaunis toive.
Että me kaikki menisimme mielipiteinemme vittuun.

Aku                                                                                                                                                 

Arvoisat lukijat, ensiksikin arvostan teitä molempia suuresti, lämmin kiitos!

Olette sinnikkäästi käyneet sivullani ja todennäköisesti kuulutte sukuuni. Mutta eteenpäin!

Minun on aika tehdä paljastus.

Yhden kerran elämässäni olen rukoillut.

Naimisissa olevana naisena tiedän, ettei tämän sorttisia pyyntöjä enää esitetä maallisessa elämässä, joten 

Yhden kerran illalla laskeuduin polvilleni sänkyni eteen ja rukoilin itse Isä Jumalaa. 

Kyllä vain, yhden kerran, ja vain ja ainoastaan sen yhden kerran, esitin korkeimmalle toiveen.                                                               

Hapsuinen yömekko ylläni pyysin taivaiden ylintä lähettämään minulle yhdeksi yöksi uniini 

saatanallisen korskean ja salskean miehen jonka miehuus tököttäisi uljaasti pystyssä, kuin kesäiselle pellolle isketty seiväs.
Vavisuttavan vahvana kuin kuutamoisessa yössä jököttävä Eiffel-torni.

Jonka kanssa saisin antautua niin paljon, ettei vain polveni, 

vaan koko keskivartaloni luiskahtaisi sijoiltaan. 

Sinkoutuisi maata kiertävälle radalle. 

Joka antaisi minulle sellaisen rallin, että intiimialueitten nahkamme palaisi kuin turisteilla Alanian auringon alla. Käry ei katoaisi koko loppuvuotena. 

Että se saatanalinen uros puhkoisi minut rei`ille kuin lävikön.

Ja mitä minä sain. 

Kenet Suurmestari lähetti? 

Kuka oli itsensä Isä Jumalan valitsema miesuhrini.

Tuhannen känninen ja itsesäälissä piehtaroiva Aku Hirviniemi. 

Okei. 

Eihän se ehkä ollut Jumalan syy, että Aku tuli kännissä. 
Eikä se kännisyys tässä nyt se huono asia ollut, olinhan itsekin aika päihtynyt, enkä ollut varma haluaisinko aamulla muistaa yön tapahtumia. 

Mutta minun valtakuntani vuoteeseen ei katuvaisia tai uskovia tarvita. 

Joten Aku. 

Nyt kun luet tätä, tiedä se, että sinulla on paljon hyvitettävää minulle. 

Hyvin PALJON. 

Miksemme vain voineet antautua kerran puraisemaan kiellettyä salaisuutta, 

antaa kypsänä kirkuvien, punaisena hehkuvien hedelmiemme mehujen roiskua pitkin kasvojamme. Valua alas kaulaamme.

Mutta ei. 

Harmitteluni on turha. 

Tilaisuus oli ja meni ja kannan siitä sinulle syvää kaunaa. 

Joten kipitäpäs siitä johonkin uuteen tosi hassuun ja kekseliääseen ohjelmaan esittämään kekseliäästi naista ja vielä kekseliäämmin kertomaan jotain pikkutuhmia juttuja. 

Tai hetkinen, pidä suu vaan kiinni kunnes olet maksanut velkasi minulle. 

Muutama kuva lopuksi niin tiedätte kenestä puhun.

Aku on erittäin älykäs ja huumorintajuinen suomalainen näyttelijä. Hän keksii hyvin nerokkaita sketsihahmoja.
Tämä kuva on tosin Akun yläaste ajoilta.

Näin se sänkykamarin alisuoriutuja tuulettelee Uutisvuodossa. Kyseisestä ohjelmasta kirjoittamani arvioinnin voit muuten lukea tästä.

Siinä se seisoo, hieman vaivalloisesti aikaansaadussa rivissä, tämä IsäJumalan Leka-Hekan petipuuhiin valitsema uhri. Ei seisonut pitkään.

Arman Alizad.                                                                                                                                 

Aaaah, Arman. 

Suomen komein turkkilainen. 

Mikä sen pitserian nimi olikaan?

Ei hetkinen, muistan väärin. Sinulla olikin se naisten ammatti. Joku rättikauppias.

Mutta Arman! Tämä ei ole pilkkaa, tämä on palvontaa. 

Sinä olet ihanin mamu jonka tiedän! Ja ainoa. 

Mitä Malmille kuuluu? Olet tehnyt sieltä monta erinomaista jaksoa maailman vääryydestä!  

Muistatko vielä sen pandakarhujutun? Siitähän on vuosia, mutta siitähän kaikki alkoi. 

Minulla olisi ehdotus, ei tehdä siitä nallukasta turkista.

Pyydän, 

Revitään se viimeinen panda nahkoistaan, kuivatetaan siitä seinällä pehmoinen talja, jonka päällä saisimme antautua toisillemme takkatulen loimussa. 

Minä kykenen jo haistamaan tuon lajinsa viimeisen luontokappaleen karvoituksen ummehtuneen tuoksun allamme, sen hankautuessa lattiaa vasten meidän kiihkeiden leikkiemme lomassa. 

Oi Arman, armaani.

Miten pehmoista sillä karvalla olisikaan mambota kanssasi.

Sitten, hekumamme jälkihöyryissä saisit tarjoilla minulle firmasi tuotteita. 

Perhekokoisena, meetvursti, jalapeno, ananas, feta ja majoneesi, tuplajuusto. 

Haluan pitsani kuten mieheni, juustoisena.

Niin plus kola, mieluiten jallulla. Ja laitetaan tuplana. 

Niin muuten, loput siitä nallekarhunlihasta paistettaisiin pihveiksi ja vaikka tarjoiltaisiin köyhille. 
On minullakin sydän. 

Minäkin haluan olla kaltaisesi hyväntekijä. 

Tai jos tykkäät, niin voidaan me pakkosyöttää se Hopeanuolellekin.

Joka tapauksessa, tule luokseni sinä räätäli tai ompelija tai nyplääjä tai mikä helvetti sinä nyt olikaan! 

Anna minun olla mittatilaustyösi!

Paloittele minusta se himoitsemasi turkis, sillä myös minä olen ainoa laatuaan. 

Leikkele nahkani sopiviksi paloiksi ja ompele oman mittasi mukaan. Juuri mieleiseksesi. 

Mitään maailmassa ei ilahduttaisi minua enempää kuin se. 

Saisin olla ihollasi kun sinä vapiset Siperian hyisessä pakkasessa, tai kun polttelet vainajien ruhoja jossain Malmilla. 

Minulla olisi muuten kanssa pari sukulaista jotka voisi myös poltella paremman maailman puolelle. Pakkaan heidät ensikerraksi mukaasi! 

Arman kantaa tukkia Malminjuna-aseman tuntumassa.

Olisin turvasi täristessäsi pelosta niiden jengien keskellä. 

Ikioma ihmisnahkainen haarniskasi. 

Annan luvan, oikeastaan anelen, että yhtyisit minuun niinä yksinäisinä iltoina, joina sinut on laitettu vanhoihin hautoihin nukkumaan. 

Saisit toteuttaa jokaisen saatanallisen negrofilisen rituaalisi ja fantasiasi minun käpristyvän nahkani kanssa...

...

..

Arman! Kuuntele! Älä mene! Älä pelkää! Minulla on karkkia!

Voin olla sinulle se joki, Ganges! 

En pyhä, mutta yhtä puhdas ja loputtoman märkä. 

Tehkäämme vaihtokauppa, 

Minä annan sinulle koleran ja sinä minulle ripulin, 

mieluiten siitä pitsastasi. Mahatauti laihduttaa niin ihanasti.

Arman Alizad, mikset suostu myöntämään, että Ben Zyskowicz on veljesi. 

Sopikaa riitanne rakkaat. 

Minä olen se välillänne roihuava pyhä maa, minusta riittää kyllä teille molemmille! 

Sinä palautat uskoni terroristeihin. 

Kiitos Arman. Kiitos. Soita milloin vain. Täällä olen ja odotan. 

Ja lihotan tuota häkissäni lojuvaa pandaa. 

Tökin sitä välillä vähän kepeillä. 

Näen sen kostuneista silmistä, että se taitaa jo kovasti odottaa saapumistasi. 

Se on ilmeisesti oppinut puhumaan, 

Se sanoo vuoteestaan jotenkin vaivalloisesti "kill me". 

En ymmärrä. Mitähän se tarkoittaa? 
En osaa puhua pandaa.

Arman, rakkaani. 

Tästä edespäin suutelen vain käsiäni, kunnes viimein kohtaamme. 

Hei Hei. 

Arman katsoo mysteerisesti kameraan jossain päin Malmia.

Brad.                                                                                                                                                    

Pian, aivan pian on  aika julkaista palvontalistani ensimmäiset inhokit.
He saapuvat viiden ryppäissä, epämääräisen lajitellussa järjestyksessä.
Mutta se päivä ei ole vielä tänään. Ei tänään.
Sitä ennen me saamme ihailla tätä kullinmurua.

Olemme siis saapuneet matkassamme sokeritoppavuorelle!
Sieltä hän katselee meitä, ylhäisestä yksinäisyydestään.
Tähtisilmien kuningas. Ikuisen makea linssiluteeni.
Linssisi keittäisin keitoksi, luteesi nakkaan vuoteeseeni.

Hän iskee kuin Leka-Heka Lekalla päähän.
Anna kietoudun vilttiin ja lusikoin sinut suuhuni,
sillä olet niin herkullinen että minun tulee nälkä.
Anna imaisen fööniäsi, se puhaltaa yläpääni kuivaksi ja alapääni märäksi.
Uskomaton vehje.

Angelinasta en välittäisi puhua, mutta sääliksihän sitä käy.
Sinunkaltaisesi täydellisyys ei voi olla kuin täysi mulkku siviilissä.
Ja sille mulkulle minä keksisin tekemistä.
Tehtäsiin jotain muuta kuin elokuvia välillä.

Totuus on, että sitä muuta tekemistä odotellessa, katson kaikki tekemäsi elokuvat.
Aviomieheni pyyhkii kuolaa suupielistäni sinun  liftatessa tienposkessa.
Sinut kun löytäisinkin kadun varrelta peukalo pystyssä, niin tarjoaisin karkkia kärrystäni, houkuttelisin kyytiini ja kertoisin sitten silmät kirkkaina poliisille sinun pyytäneen sitä...
siis taas mitä?! Ei!!
Ottaisin peukalosi ja silmäsi ja tuon hattusi ja näyttäisin sinulle salaisen nahkatulppaanini.
Työntäisin ne kaikki perille asti.

Suupieleni vuotavat verta ja kuolaa sinun mätkiessäsi tappelukerhossa luuloja pois.
Kerran kun vain saisin tuntea vihasi.
Mätkisit minutkin maantasalle.
Anna sitä nyrkkiä.
Fist me.

Ja kun saavuit rajan takaa. 
Johdata minut kalman maille. 
Ikuisuudessa olemme yhtä. 
Käsikkäin kärvistelisimme helvetillisessä pätsissä.

Kun vanhenit väärinpäin. 
Mutta mikään välillämme ei ole väärin. 
On vain oikein ja takaa. 
Takaapäin.

Tai kun jahtasit natseja. 
Jahtaisit minuakin. 
Minä lupaan vihata mitä tahansa kyömyneniä, jos se on siitä kiinni. 
Mitä sinä vain haluat minun vihaavan, minä vihaan. 
Olen tehnyt paljon pahaa ja jos tahdot, voin tehdä vieläkin pahempaa. 

Mutta ennen kaikkea. 
Kun olit siellä mielisairaalassa, siellä sinä todella olit upeimmillasi. 
Se on ollut kaikista parasta sinua koskaan ikinä missään. 
Sekoiltaisiin yhdessä. 
Sen minä osaan hyvin. 
Tosi hyvin. 
Liian hyvin. 
Oivoi. 
Mutta kyllä sitä kelpaisi kiikussa muistella.

Brad jumalainen Pitt. 
Meistä todella olisi voinut tulla jotain. 
Pidän taloni ovea hieman raollaan, en ole unohtanut sinua. 
Saat tulla milloin vain, vaikka takakautta. 
Äh, et taida osata Suomea. Call me. 
Laitoin sinulle facessa yv:n. Vastaathan.

Vastaathan. 

Pertti Kurikan Nimipäivät                                                                                                                

Riisuudu, heitä vaatteesi pois.
Suojaavat peitteet, lämmin turvallinen kuori.
Riisu se.
Mitä jää jäljelle?

On aika olla ajankohtainen, eikä suotta.
Tähän asiaan on otettava kantaa, eikä suotta.
Tervo tiivisti tekstissään asiasta olennaisen, eikä suotta.
Suomi hetkittäin, vaikka onkin aikamoinen persereikälä, on hieno, eikä suotta.

Pertti Kurikan Nimipäivät.
Kuinka paljon olemme kuvitelleet ihmisyyden olevan jotain suoritettavaa.
Kuinka paljon ajattelemme etteivät kaikki kykene, pysty tai osaa suorittaa sitä oikein.
Ja kuinka paljastuukaan että luomamme rajat ovat mielemme tuotteita, aina.
Joku sanoi, aitous voitti koneiston ja olisi siinä enemmän kuin oikeassa.
Niin todellakin kävi.

Se kilpaleva perkele, nimeä en edes tahdo sanoa.
Viikon opeteltu hattu maassa taitelijaelämää Berliinissä.
Matkustetaan vittu minibussilla ja ollaan niin kikkarapäisiä persettäkeikuttavia erikoisuuksia.
Onneksi minun ei tarvitse kirjoittaa enempää näistä,
joiden teennäinen, makeileva ja siirappinen ulkoinen habitus ja kappale, aiheuttavat vittumaisia vatsanväänteitä, koska liiallinen sokeri ja hiiva on alkaneet käymään.
Hyi saatana mitä roskaa.
Joutuin jatkamaan liimanhaistelua siitä!
Sille paskalle ei enää riviäkään.

Sen sijaan.
Onneksi saan kirjoittaa teistä, jotka olette olleet heikompaa kalustoa aina.
Sami Helle joka kertoi ettei koskaan ole kokenut olevansa tasa-arvoinen maassamme.
Kari Aalto joka vastasi että poliisista tulee mieleen Fuck You.
Toni Välitalo, runosielu ja metsän huminan nautiskelija.
Pertti Kurikka, kirjailija joka loi yhtyeen ja sen ihanan kummallisen käärmeen.

En voisi olla ylpeämpi tästä hetkittäin ahdasmielisestä, varautuneesta, hitaastilämpenevästä ja vetäytyvästä maasta, jonka suhteen menetän uskoni miltei päivittäin,
joka kuitenkin kykenee yllättämään minut täysin.
Ensin naispresidentti, sitten toisen kierroksen homoseksuaali ja nyt,
kehitysvammaiset euroviisuihin.
Jotain rohkeaa edelläkävijää maassamme on hetkittäin, eikä suotta.

Tämä huomiota herättävä joukkio on lyönyt minua metrisellä halolla suoraan sydämeen.
En tiedä kuka voisi olla parempi esimerkki aitoudesta, jossa vihataan ja halutaan jotain niin lapsellisen kovasti.
Biisinne tekniset seikat ovat aivan minulle aivan saatanan sama.
Aina mun pitää kertoo jokaisesta kapitalismin saatanallisen myllyn orjalapsesta,
parisuhteen kärsivästä osapuolesta,
kehitysvammaisen kyvyttömyydestä päättää itse päivästään.

Korut on riisuttu, vaatteet viikattu penkille.
Astu kylpyyn, vesi on kylmää, se iskee silmäsi auki!
On aika puhdistautua kaikista meidän ulkoisista suojista, liasta joka kehoamme ja varsinkin mieltämme ympäröi.
Anna anarkismin rouhean pinnan kuoria ihosi pehmeäksi.
Pertti Kurikan Nimipäivät.
Tervetuloa kaljalle luokseni milloin vain. Ei tarvitse siivota, ei tiskata, en pakota jalkahoitajalle.
Saa syödä karkkia, saa juoda limua ja varsinkin alkoholia, sitä kun aletaan juomaan, ei hetkeen lopeteta.
Isken 100e vetämään puolestanne, olen voitostanne varma.
Teille vain niin perkeleesti rakkautta ja bändäreitä, ettei aina vain pidä, vaan lopultakin vain saa saa saa.
Olette korulauseiden ulottumattomissa, jumalauta miten mahtavia tyyppejä.
Olette punkeinta mitä olemassa on.