Vaalilätöstys.                                                                                                                                    

Koska ajankohta on otollinen, ei Leka-Heka voi olla murjomatta tätä kohdetta, nimittäin: VAALEJA

Ne lähestyvät, estämättä, väistämättä, tahtomatta. 

Taas täällä.

Vaalien lähestyminen on rinnastettavissa siihen, kun seuraan vierestä mieheni yritystä kannustaa suosikki jääkiekkojoukkuettaan. 

Voi Kalpa. 

Peliin valmistaudutaan etukäteen ja huolella, ajatuksella: ehkä tänään, ehkä tänään. 

Vähän siivoillaan, hankitaan korillinen olutta, katsotaan spekulaatiot ja käydään laittamassa betsit vetämään. 

Sitten, mukava asento! Ehkä tänään, ehkä tänään. 

Pari kaveria kylään ja kiekko iskeytyy jäähän, sekä naurettavan pian oman joukkueen maaliin. 

Noh, rauhassa nyt. Ei vielä paniikkia, peli on vielä nuori, aina on toinen erä, ehkä tänään. 

Pari vihellystä ja väärä vaihto, maaliero kasvaa samaa vauhtia mielipahan kanssa. 

Jutut jäävät vähiin ja kolmoserää katsotaan hiljaa ja yhtä happamana, kuin se sisään imuroitava olutkin. Ja niin, niin kuin aina: Ei tänään, ei tänäänkään.

Vaalit ovat sama, tosin vain hitaammin toistuva pettymysten maailma, jonka elän jääkiekkoriippuvaisen aviomieheni rinnalla. 

Pohdin, tutustun, valmistaudun, jopa vähän odotan. Ehkä tällä kerralla, ehkä. 

Lupaavalta vaikuttaa, valtaa himoavat nimekkäät päällehuutajat laitetaan lujille tenteissä. 

Tosin mitä ne sanoo, en ymmärrä, googlaan, turhaudun, avaan siiderin. 

Käyn vessassa ja pohdin jonkinlaisen salaliiton mahdollisuutta. 

Nostan housuni, palaan asiaan, katson lisää videoita, kaadan siideriä lasiin ja plärään puolueiden eroja sekä paranteluehdotuksia. Tuumailen mielipidettäni aiheisiin valtionvelka, maahanmutto, kuntaliitos, progressiivinen verotus, perustulo, sote sitä ja sote tätä... huokaan ja huomaan tarvitsevani lisää siideriä, 

Askeleeni kulkevatkin vain S-marketin sijasta Alkon viinihyllyille. 

Kotona tuijottelen vaaligalleriaa silmät ristissä ja loputa ajaudun Youtubeen "Meidän mepit" pätkän pariin, nauran niin, että kusi lirahtaa housuun. 

Kipitän vessaan ja söpötän ranskaa: "sövö selkö nepö papvuaarr les Eurrroop" 

Sepalus taisi jäädä auki, samalla kun kaadan lisää viiniä lasiin, sitähän kaatuu vähän näppäimistöllekin. Perhana. 
Vilkaisen salaa miestäni onneksi hän ei huomannut, kuivaan tahraa hihallani. 

Hörpin lasin tyhjäksi ja humalapäissäni alan pohtia ajankohtaista facebookpäitystä, 

"Timo Shhoini... Shhhhöini on on kat kat khatt...llinen... Seini...Timon Sheeinillä on...sövö nepö papvuaaar" 

Havaitsen selviä vaikeuksia kirjoittaa suomea, saati jotain nasevaa. 

Olen selvästi juonut liian vähän ollakseni hauska. Tarvitsen välittömästi jotain vahvempaa! 

Selvä, tämän osaan ratkaista itsekin, siispä Salmiakkikossua. 

Eikös Jari Sillanpää keksinyt tämän herkun? Pohdin vakavasti miksi niin fiksu mies ei ole ehdolla ja ryystän pullon tyhjäksi. 

Jotenkin meidän mepit pyörii jälleen ja nauran taas housuni märäksi.

Ne eivät totisesti ehdi kuivua, eikä suuni. Koskaan. 

Yritän ryhdistäytyä. 

Viinat vain alkaa olla vähissä, keksin imeä kosteaa hihaani. 

Sitten saan nerokkaan ajatuksen, oikein IsäJumalan lähettämänä: päätän lähteä baariin. 

Törmään Petrus Pennaseen. Tunnistan hänet ehdokkaaksi, viisikymppinen ukko, kaksikymppisen siloisella naamalla ja naisten hiuksilla. 

Sönkötän mielessäni vastustussanoja hänen kannattamaansa ydinvoimaa vastaan ja osoittelen häntä mielenosoituksellisesti sormellani. 

Hän ei näe, eikä varsinkaan kuule minua. Kävelee vain reippaasti horjuvan juopon ohitse. 

Loppuilta onkin suksee, laulan suomipuolella yksin pikku G:tä, oksennan pöntön täyteen ja sammun pää vessaan oveen nojaten. 

Poke paukuttaa oven auki ja ohjaa tyylikkään yhteiskunta-aktiivin kotia kohti.

Aamulla kun herään, katselen eduskuntaan valittuja ja itseäni oksennukseni keskellä. 

Mikään ei tule muuttumaan. 

En minä, eikä yhteiskunta. 

Eikä Kaplan menestys. 

Paitsi ehkä, ehkä ensikerralla. 
Joka kerta vaalit, ryyppyreissut ja jääkiekko ovat aamulla todellisuuteen herätessä pettymys. 
Tai ainakin ne vaalit ja lätkä. 
Koska siis baarissahan on kivaa.

Näillä eduskuntavaaleihin liittyvillä saatesanoilla, 
Olen päättänyt tehdä jokaisesta puolueenpuheenjohtajasta lyhyen esittelyn ja oman arvioni heidän pätevyydestään. Näin kaikki yhtälailla vaaleista kiinnostuneet voivat päästä tunnelmaan, sekä päättää lahjomattoman arviointini jälkeen itselleen parhaan puolueen!

Niin ja mikäli itselläsi on näkemättä tuo klassinen meppivideo, niin sen pikkuherkun voit vilkaista täältä. 

Ja koska vaalit ovat aiheena vakava ja raskas,
Olen valinnut loppukevennykseksi asiaan mitenkään liittymättömän iloisen pikkuhuoripukin kuvan, olkaapas hyvä!