Arman Alizad.                                                                                                                                 

Aaaah, Arman. 

Suomen komein turkkilainen. 

Mikä sen pitserian nimi olikaan?

Ei hetkinen, muistan väärin. Sinulla olikin se naisten ammatti. Joku rättikauppias.

Mutta Arman! Tämä ei ole pilkkaa, tämä on palvontaa. 

Sinä olet ihanin mamu jonka tiedän! Ja ainoa. 

Mitä Malmille kuuluu? Olet tehnyt sieltä monta erinomaista jaksoa maailman vääryydestä!  

Muistatko vielä sen pandakarhujutun? Siitähän on vuosia, mutta siitähän kaikki alkoi. 

Minulla olisi ehdotus, ei tehdä siitä nallukasta turkista.

Pyydän, 

Revitään se viimeinen panda nahkoistaan, kuivatetaan siitä seinällä pehmoinen talja, jonka päällä saisimme antautua toisillemme takkatulen loimussa. 

Minä kykenen jo haistamaan tuon lajinsa viimeisen luontokappaleen karvoituksen ummehtuneen tuoksun allamme, sen hankautuessa lattiaa vasten meidän kiihkeiden leikkiemme lomassa. 

Oi Arman, armaani.

Miten pehmoista sillä karvalla olisikaan mambota kanssasi.

Sitten, hekumamme jälkihöyryissä saisit tarjoilla minulle firmasi tuotteita. 

Perhekokoisena, meetvursti, jalapeno, ananas, feta ja majoneesi, tuplajuusto. 

Haluan pitsani kuten mieheni, juustoisena.

Niin plus kola, mieluiten jallulla. Ja laitetaan tuplana. 

Niin muuten, loput siitä nallekarhunlihasta paistettaisiin pihveiksi ja vaikka tarjoiltaisiin köyhille. 
On minullakin sydän. 

Minäkin haluan olla kaltaisesi hyväntekijä. 

Tai jos tykkäät, niin voidaan me pakkosyöttää se Hopeanuolellekin.

Joka tapauksessa, tule luokseni sinä räätäli tai ompelija tai nyplääjä tai mikä helvetti sinä nyt olikaan! 

Anna minun olla mittatilaustyösi!

Paloittele minusta se himoitsemasi turkis, sillä myös minä olen ainoa laatuaan. 

Leikkele nahkani sopiviksi paloiksi ja ompele oman mittasi mukaan. Juuri mieleiseksesi. 

Mitään maailmassa ei ilahduttaisi minua enempää kuin se. 

Saisin olla ihollasi kun sinä vapiset Siperian hyisessä pakkasessa, tai kun polttelet vainajien ruhoja jossain Malmilla. 

Minulla olisi muuten kanssa pari sukulaista jotka voisi myös poltella paremman maailman puolelle. Pakkaan heidät ensikerraksi mukaasi! 

Arman kantaa tukkia Malminjuna-aseman tuntumassa.

Olisin turvasi täristessäsi pelosta niiden jengien keskellä. 

Ikioma ihmisnahkainen haarniskasi. 

Annan luvan, oikeastaan anelen, että yhtyisit minuun niinä yksinäisinä iltoina, joina sinut on laitettu vanhoihin hautoihin nukkumaan. 

Saisit toteuttaa jokaisen saatanallisen negrofilisen rituaalisi ja fantasiasi minun käpristyvän nahkani kanssa...

...

..

Arman! Kuuntele! Älä mene! Älä pelkää! Minulla on karkkia!

Voin olla sinulle se joki, Ganges! 

En pyhä, mutta yhtä puhdas ja loputtoman märkä. 

Tehkäämme vaihtokauppa, 

Minä annan sinulle koleran ja sinä minulle ripulin, 

mieluiten siitä pitsastasi. Mahatauti laihduttaa niin ihanasti.

Arman Alizad, mikset suostu myöntämään, että Ben Zyskowicz on veljesi. 

Sopikaa riitanne rakkaat. 

Minä olen se välillänne roihuava pyhä maa, minusta riittää kyllä teille molemmille! 

Sinä palautat uskoni terroristeihin. 

Kiitos Arman. Kiitos. Soita milloin vain. Täällä olen ja odotan. 

Ja lihotan tuota häkissäni lojuvaa pandaa. 

Tökin sitä välillä vähän kepeillä. 

Näen sen kostuneista silmistä, että se taitaa jo kovasti odottaa saapumistasi. 

Se on ilmeisesti oppinut puhumaan, 

Se sanoo vuoteestaan jotenkin vaivalloisesti "kill me". 

En ymmärrä. Mitähän se tarkoittaa? 
En osaa puhua pandaa.

Arman, rakkaani. 

Tästä edespäin suutelen vain käsiäni, kunnes viimein kohtaamme. 

Hei Hei. 

Arman katsoo mysteerisesti kameraan jossain päin Malmia.