Jere Karalahti.                                                                                                                                  

Ennen vaaleja herkutellaan vielä eräälläkin hillomunkilla.

Tämä on sen sortin pahapoika, että hiki nousee pintaan pelkästä ajatuksesta.

Jere, senkin maailmanhistorian ikioma tuhmeliinipoika, aina pahoilla teillä.

Sinä kippaat epäilemättä nynneröt kumoon, olet Gladiaattori! Sotilas! 

Ihmislihakimppuni, anna keitän sinusta keiton!

Aah, Jere.. ihanan monessa pahassa, kovassa rasvassa keitetty munkkini. 

Saat huuleni tahmeiksi makeudellasi, molemmista päistä. 

No Hyi minua! Tuhma, tuhma. 

Jere, ihan näin meidän kahden kesken.

Kädet hiessä olen kuvaasi katsellut, sille suloisuuksia kuiskaillut.

Pyydän tule ja taklaa minut laitaan, ennen kuin jää sulaa allasi. 

Minäkin voisin imaista sikariasi.

Minä voin olla sinun First Ladysi, se Nanna on jotenkin niin iloinen aina, minä lupaan olla vihainen. Minä lupaan olla oikein valittava, rasittava akka. Ainaisen känisevä perkele. 

Miten ihania mökkilomia saisimmekaan. 

Tai ei mennä mökille, liitytään yhdessä mihin tahansa isojen poikien mopokerhoon ja kuskaillaan nappeja auringonlaskuun.

Olet ainoa mies, jolle sallin leukaparran. 

Ja ainoa, jonka kanssa jakaisin vuoteen, usko minua. Usko. Uskothan? 

Ollaan uskonnollisia. 

Ei ole väliä ettet osaa kirjoittaa, saati lukea. Se ei haittaa. En minäkään osaa. 

Sinä Jere olet ja tulet aina olemaan, minun ikioma oikeussalissaistujien suosikkini. 

Hattu kouraan ja pikkuhousut lattiaan! Hyvää synttäriä Sinulle, Ruotsin ainoalle miehelle!

Syvästi ihaillen, Leka-Hekasi

Perkele kun tuon Akun pitää aina tulla pilaamaan kaikki.
Mitä muuta Aku pilasi tämän kuvan lisäksi,
lue tästä